Koskenkohina

  Tyhjät talot Eipä tarvitse mennä kauaksikaan asutuskeskuksista tai kaupunkien keskuksista, kun alkaa maaseutu. Viljeltyjä peltoja ja jopa lypsykarjaakin näkyy, joskin vähenevässä määrin, koska nykyajan karja elää pihatoissa. Joiltakin maatiloilta saa ostaa perunoita, jauhoja, lihaa, mansikoita ja muita tuotteita suoramyyntinä. Näin kyltin, että tarjolla on kynsien pidennyksiä, ja homeopaattista hoitoakin. Kahvilapalveluja tarjotaan vanhassa navetassa, tarjotakseen ohikulkeville virkistystä. Toiset ovat lopettaneet toimintansa kokonaan. Pienet eivät enää pärjää, pitää olla suuri tuottaja. Useissa maalaiskylissä on vielä koulu, ja tiedänpä maalaiskylän jonka oppilaat saavat pian aivan uuden koulurakennuksen. Rakennus on kokonaan hirrestä ja sijaitsee aivan maaseudun sydämessä. Tämä on kuitenkin poikkeus, pienet koulut lopetetaan ja oppilaiden on matkustettava kouluun jopa kymmenien kilometrien päähän. Pienempien teiden varresta löytyy useita tyhjillään...

Joen mutkan takan Kalastus on kuulunut harrastuksiini jo pienestä tyttösestä lähtien. Olin enoni mökillä, ja ikää lienee siinä kuusi vuotta ja minulle tehtiin ensimmäinen onkivapa josta olin tosi iloinen. Sille katsottiin paikka mökin avoimen alakerran hyllyltä, jossa se oli toisten onkien vierellä. No eihän sekään kalastuslaji aina sujunut niin hyvin kuin olisi toivonut, koska ongittiin yleensä soutuveneestä. Vavan heiluttelu pienessä veneessä on aikuisellekin välillä vaikeaa. Kerran olin sitten veneessä tätini miehen kanssa, suuressa onkimisen huumassa heiluttelin taas vapaani saadakseni sen hyvälle ottipaikalle kun se tarttuikin johonkin kiinni ja kun katsoin taakseni koukku matoineen roikkui kaverin poskessa, olipa tosi iso saalis. Noista vuosista on kulunut aikaa ja kalastelen edelleen mato-ongella, pilkilla, virvelillä, perhovavalla sekä lohivavalla – sitä suurta.  Auringon säteet kimaltelevat joen vedessä.        ...

Kohtaaminen Talvinen sunnuntai aamu on valjennut ja kuinka ollakaan päädyimme jälleen autolla ajelemaan samoja metsä autoteitä kuin yleensäkin. Nämä käyttämämme metsä autotiet eivät ole kovinkaan kaukana asuinpaikastamme, mutta kuitenkin matkaa on sen verran, ettei muutamana vapaana tuntina ehtisi paikalle kävellen tai pyöräillen, joka onkin osaltamme pois suljettu vaihtoehto. Yöllisiä jälkiä on mukavaa tarkkailla ja yrittää päätellä mikä eläin on mennyt. Välillä tuntuu, että talvimetsä uinuu ja odottaa jotain tapahtuvaksi. Liikkumattomat puiden oksat ovat saaneet ylleen lumipeitteen. Kierrämme tutun metsälammen hiukan rannasta kauempana olevaa tietä. Lammella olemme viettäneet keväisin ja kesäisin mitä ihanampia hetkiä, milloin vain oleskelemme, joskus hiukan ongimme ja seuraamme lammella vuosikausia eläneen kaakkurin pesintää ja pienen tai pienten poikasten kasvua heitä kuitenkaan häiritsemästä. Kaakkurin huuto menee sieluun saakka, se joka ei sitä ole kuullut sa...

Talven taikaa Vihdoinkin kunnon talvi monen vähälumisen talven jälkeen. Tosin lunta on satanut ja satanut, että monen vuoden jälkeen loivakattoiselta talomme katolta jouduimme jo pudottamaan lumia ja näin keventämään katon lumikuormaa. Luminen talvi on tuonut sellaisia iloja kuten saatoin ottaa esiin potkukelkan ja teinkin retken sivuteitä pitkin ja tulihan sitä 20 km hyvällä luistolla matkattua. Pulkka on kuulunut automme varustukseen näin talven ajan useana vuonna ja kun näen sopivan mäen, lasken sen. Voinpa sanoa: että aikuisenakin on mukava pulkalla lasketella. Pilvistä on ollut ja kun ilmatieteenlaitos lupasi seuraavaksi päiväksi aurinkoista ilmaa, päätimme lähteä kuvausretkelle hyvien eväiden kanssa. Niinpä auringon noustua suuntasimme lähialueelle jonne pääsikin potkurilla sujuvasti ja muutamia talvikuvia tuli otettua ja sitten autolla parinkymmenen kilometrin päähän metsä alueelle jossa retkeilemme tuon tuosta, sieltä löytyikin vielä pieni metsäpuro joka ei ollu...