Tyhjät talot

 

Tyhjät talot

Eipä tarvitse mennä kauaksikaan asutuskeskuksista tai kaupunkien keskuksista, kun alkaa maaseutu. Viljeltyjä peltoja ja jopa lypsykarjaakin näkyy, joskin vähenevässä määrin, koska nykyajan karja elää pihatoissa.

Joiltakin maatiloilta saa ostaa perunoita, jauhoja, lihaa, mansikoita ja muita tuotteita suoramyyntinä. Näin kyltin, että tarjolla on kynsien pidennyksiä, ja homeopaattista hoitoakin. Kahvilapalveluja tarjotaan vanhassa navetassa, tarjotakseen ohikulkeville virkistystä. Toiset ovat lopettaneet toimintansa kokonaan. Pienet eivät enää pärjää, pitää olla suuri tuottaja.

Useissa maalaiskylissä on vielä koulu, ja tiedänpä maalaiskylän jonka oppilaat saavat pian aivan uuden koulurakennuksen. Rakennus on kokonaan hirrestä ja sijaitsee aivan maaseudun sydämessä. Tämä on kuitenkin poikkeus, pienet koulut lopetetaan ja oppilaiden on matkustettava kouluun jopa kymmenien kilometrien päähän.

Pienempien teiden varresta löytyy useita tyhjillään olevia taloja, jotka kuka mistäkin syystä ovat jääneet vaille asukkaita. Syrjäkylillä on pieniä taloja ja on jopa isojakin taloja. Luonto on ottanut osassa vallan, ja kasvattaa pihoilla omia kasvejaan. Pajut ja rikkaruohot voivat hyvin. Jos tontilla on ollut hedelmäpuita, jotkut saattavat vielä keväisin puhjeta kukkaan ja tuottaa muutaman hedelmänkin. Osassa talojen pihoihin on jäänyt auto ja muita laitteita ja koneita. Niiden päällä saattaa kasvaa rikkaruohoja tai ne ovat jo hautautuneet heiniin  ja puskiin  ja ruostuneet.

 

Vaihdekeppi.

Ulkorakennukset joista useat ovat pieniä navettoja ovat jääneet ilman eläimiään. Monet navetat ovat kivijalkaisia ja ne yrittävät vielä pitävät pintansa luontoa vastaan. Ovet ja muut puuosat ovat irronneet. Savupiiput ovat rikkoutuneet, eivätkä ole kestäneet aikaa.

Voinpa sanoa, että kulkiessamme ympäri suomen maata näitä taloja on tuhansia. Puhutaan, että pohjoissuomesta ihmiset muuttavat pois ja kylät tyhjenevät. Toki näin voi ollakin, mutta näitä meidän näkemiä tyhjiä taloja on ihan joka kunnassa ja kylässä, ihan eteläsuomea myöten. Asukkaat ovat lähteneet tai pakotettuja lähtemään kodeistaan. Lapset ovat maailmalla tai niitä ei ole lainkaan. Asukkaat ovat olleet iäkkäitä, joten paluuta ei ole enää ollut. Olosuhteet ovat erilaisia kuin nykyään, ei sisävessaa, usein jopa juokseva vesi on puuttunut. Syrjemmässä asuville ei ole voitu järjestää kotihoitoa, kuten nykyään on asutuskeskusten vanhuksille. Mummon mökit ovat nyt tyhjillään. Mikäli ne olisivat tulleet ajoissa myyntiin, olisi niille voitu ehkä löytää ostaja. Kesäasunnoiksi tai vaikka vakituiseksi asunnoksi. Remontti intoisia löytyy aina. Perheillä on jopa kaksikin autoa, joilla kulkea.

Tyhjä talo

Erään pienen tien varressa tai oikeastaan kahden tien risteyksessä oli talo, joka oli tyhjillään ja hylättynä, kun sen kohtasimme. Talon toisessa päässä oli ollut asunto ja pihamaalla varastoja. Talossa oli tiedon mukaan toiminut kauppa ja posti. Paikkaa hoitivat sisarukset.

Kauppaan ja postiin mentiin talon päädyn kautta.

Nyt tienpuolen ikkuna oli rikki, ja heti havaitsimme, että talossa ei asu ketään. Olimme saaneet luvan käydä kuvaamassa ja katsomassa taloa. Rikkinäisestä ikkunasta sisään katsottaessa näytti, että asunnossa oli joku käynyt. Ikkunasta näkyi talon keittiötila. Leivinuuni, ruokapöytä jonka päällä oli erilaista rojua. Vastapäisen ulos johtavan oven vieressä oli kumisaappaat. Tiskipöydällä oli joitain astioita. Talo oli kuitenkin ollut tyhjillään jo usean vuoden ajan.

                                                                  

Enkelitaulu oli pöydällä, rojujen kanssa.

                                                                

 Kiersimme taloa ja tulimme pihapuolelle. Ulko-ovi oli avoinna ja astuimme sisään ulkoeteiseen, ja havaitsimme, että talossa oli asunut kalamies, koska kalaverkot olivat ulkoeteisessä korissa.
Valitettavasti, koska ulko-ovi oli ollut auki, oli pikkulintu sotkeentunut verkkoon ja kuollut siihen. Aino-tossut olivat ulkoeteisessä odottamassa käyttäjäänsä., hiukan pölyttyneenä.




Aino-tossut jääneet rappusille.

Kuollut lintu kalaverkossa.

Eteisestä pääsi olohuoneeseen. Emme kuitenkaan uskaltaneet mennä huoneen sisälle, koska osa sisäkatosta olikin romahtanut sisään. Olohuoneen osin säilyneessä katossa roikkui vielä valaisin ja kirjahyllyssä oli koriste esineitä ja seinillä tauluja. Osa sohvasta oli jäänyt katon alle. Huoneessa saattoi haistaa kosteuden. Ja ylös katsottaessa, paistoikin taivas levyjen raosta.

Mennessämme keittiötilaan, jonka olimme nähneet ikkunasta, lämmitti mieltäni enkelitaulu pöydällä. Huoneissa asui tyhjyys. Seinät olisivat varmaan osanneet kertoa paljon, talon asukkaista ja tapahtumista.

Pihamaalla oli ulkorakennuksia, jotka kuitenkin olivat taloa paremmassa kunnossa ja ulko-ovissa uudehkot lukot. Ulkorakennusten takaa löytyi auto, josta ei kuitenkaan ollut jäljellä kuin runko ja sisätiloissa kasvavien kasvien joukosta näkyi vaihdekeppi.

Auto joka on jäänyt luonnon armoille.

                                                               

Sisko ja sen veli

Talon asukit. Sisarruksista toinen joutui ensin vanhuuden vaivojensa vuoksi sairaalaan ja jäi sille tielleen. Toinen sisarruksista seurasi muutamia kuukausia myöhemmin. Talo jäi oman onnensa nojaan. Sisarukset olivat lapsettomia ja ainoastaan muita kaukaisempia sukulaisia löytyi. Perikunta oli kuitenkin riitainen, eivätkä he päässeet sopuun siitä mitä kenellekin kuului. Niin kului vuosia eikä talolle ja sen tavaroille tapahtunut mitään. Seurasimme tilannetta ulkopuolisina. Joku oli kuitenkin käynyt paikkaamassa ulkokattoa pressulla, olettaen että, se suojaisi taloa, ettei enempää vettä ja lunta pääsisi rakenteisiin. Turha toivo, myrsky oli repinyt pressun pois.

Muutama vuosi myöhemmin näytti, että talo pian romahtaisi ja joku olikin kirjoittanut siitä varoituksen. Paikallisten ihmisten mukaan, nuoriso käytti tiloja luvattomaan oleskeluun. Varmaankin tämä joukko oli tutkinut mitä kaapit ja laatikot sisältävät, koska tavaroita lojui lattioilla. Tuntui surulliselta, että ihmisten elämällä oli näin vähän arvoa, ja toisten henkilökohtaisetkin tavarat olivat poljettuna lattioilla.

                                                                                

Kirjahyllyn laatikot on tyhjennetty olohuoneen lattialle.

Kului jälleen muutama vuosi ja kävimme katsomassa taloa ja tontilla ei ollutkaan taloa eikä mitään joka olisi talosta muistuttanut. Se oli purettu ja purkutavarat olivat päätyneet jonnekin. Ehkäpä viimein tontille nousee uusi talo tai sitten ei.

                                                          

Mitäpä tuohon on sanomista.

 

 

 

 

 

Eipä tuonut hevosen kenkä onnea.

Kattokruunu ei valaise.                    

Sortumisvaara!

 

 

 

 

 

Piilopullo.

               

                                                       

 

 

 

Erämaan asukit

Toiset talot tai talojen jäännökset ovat päätyneet kulttuuriperintökohteiksi. Nämä pari kohdetta sijaitsevat kymmenien kilometrien päässä lähimmistä isoista teistä, ja panee ihmettelemään, kuinka talot on rakennettukaan niin kauaksi. Kuinka sinne on kuljettu, pientä kärrytietä käyttäen. Hevonen on varmasti ollutkin kulkupelinä. Toinen tila niemeltään Koivisto ja tästä talosta on jäljellä talon keskellä sijaitseva 5-6 metriä korkea savupiippu. Kivestä tehty, ja siksi se onkin näin kauan kestänyt pystyssä. Itse talo on ollut noin seitsemän kertaa seitsemän metriä. Tontilta löytyy toisen pienemän rakennuksen peruskiviä, navetan tai suomalaiseen tapaan saunatilan. Kaivoa, josta jopa varoiteltiin emme löytäneet. Pieniä rauta esineitä lojuu siellä täällä. Kun jo metsittynyttä piha-aluetta tarkasteli, näki vieläkin selvästi missä pienet kiviset pellot olivat sijainneet. Isot puut ovat kasvaneet piha-alueelle.

Naapureita ei ollut. Kovaa on ollut asua näin kaukana kaikesta. Mistä toimeentulo on tullut. Navetassa varmaan lehmä tai pari. Viljelty omiksi tarpeiksi. Metsätöistä on ehkä saatu lisäansioita.

Takka ja savupiippu

Piha-alueelta löytyy erilaisia rautaesineita

Toinen talo, Kolula on myös kulttuuriperintökohde, ja siitä on jäljellä talon kivijalka ja pönttöuuni. Ympäriltä on puuosat kadonneet. Tosi pieni talo, huone tai kaksi. Ympäristöstä ei löydy merkkejä muista rakennuksista. Talolle johtavan tien varresta on havaittavissa kiviaidan jäänteitä. Mutta kumma kyllä, pihamaalla kasvaa turnipsia. Ovatko ne villiintyneitä jäänteitä viljely ajoilta. Jos tarinaan on uskominen, tilalla yöpyneestä ja metsään kuolleesta miehestä, kulkee tarinaa, jos toista. Kalliosuonkankaan merkkipuu paljastaa tilalla asutun ainakin 1920-luvulla.

Paljon löytyy tarinoita tosia ja keksittyjä. Paljon löytyy tyhjiä taloja. Tuntuu surulliselta katsoa autioituneita taloja ja rakennuksia. Niihin jokaiseen sisältyy tarina, joka olisi mielenkiintoista kuulla. On varmasti ollut iloa ja surua kuten jokaisen ihmisen elämään kuuluu. Talon asukkaat, mitä he ovat talossaan toivoneet ja odottaneet elämältä.

Etsi oma tarinasi.