Lupaus

 

 

Jokainen meistä sanoo hyvin useinkin; minä lupaan, asiaa sen kummemmin ajattelematta. Unohdamme myös tuon sanomamme joskus aika helpostikin.  Kiireisen elämän keskellä päästäkseen tilanteesta pois, lupaamme asioita, joita emme kuitenkaan pysty pitämään tai emme edes ajatelleet pitävämme.  Saatamme haavoittaa niitä, joille tämän lupauksen olemme antaneet, kun lupaus huomataan perättömäksi. Nämä sanamme ovatkin valhetta.

 

Lupaan ja vannon kautta kiven ja kannon sanoo sananlasku

Lapsena on varmasti helpompi pitää lupauksensa kuin aikuisena.  Miksi näin?  Siksikö, että lapsen lupaukset ovat pieniä ja aikuisena, joskus niin suuria, että lupaamme yksinkertaisesti liikaa ajattelematta?  Lapsena kysymme kavereiltamme, oletko sinä minun ystäväni, tuletko leikkimään kanssani, saanko lainata sinun leluasi jne.  Meistä lasten lupaukset voivat tuntua niin pieniltä, ettei niillä ole väliä, mutta lapselle ne ovat aivan yhtä tärkeitä kuin aikuisenakin annetut lupaukset.

Lasta koskevat ensimmäiset viralliset lupaukset antavat kummit, jotka kristillisessä kasteessa antavat lupauksensa ohjata kummilapsensa uskonnollista kasvatusta yhdessä vanhempien kanssa.  Kuinka moni tämän lupauksen muistaa tai toimii lupauksensa mukaisesti.  Lapsi, joka käy rippikoulun, ja siellä antavat lupauksia joko tosissaan tai lupaavat sitä mitä heiltä siellä odotetaan lupaavan vain siksi, että pääsevät rippikoulusta konfirmaatiopäivään ja voivat pitää rippijuhlat lahjojen toivossa. 

Lapsilta aikuiset toivovat, että he ovat kilttejä ja kuuliaisia ja usein heiltä kysytäänkin; että lupaathan olla kiltti, muuten ei pukki tuo lahjoja, tai muuta vastaavaa.  Lupaathan käyttäytyä kauniisti, kun nyt menemme kauppaan tai kylään tai muuhun paikkaan.  Kovasti yritetään lasta saada sanomaan minä lupaan, minä lupaan.  Lupaathan sitä ja tätä, lupaathan?  Aikuiset odottavat, että lapset lupaavat ja lupaavat olla niin kuin aikuiset heiltä odottavat.  Kuka kysyy tätä aikuisilta.  Lupaathan kohdella lasta kunnolla, lupaathan kohdella vanhuksia ja muita ihmisiä kunnolla?  Lupaathan laittaa lapselle ruokaa, lupaathan pitää lapsestasi huolta ja opastaa häntä elämän tiellä, lupaathan? 

 

Lupaan rakastaa….

Lapsen synnyttyä aikuiset lupaavat rakastaa lapsiaan ja pitää heistä huolta.  Suurinta rakkautta onkin lapsen ja vanhemman välinen rakkaus.  Lasten puolesta tehdään mitä vain.  Useat sanovat; että antaisivat jopa henkensä lastensa vuoksi.  Lapset tuovatkin elämään rikkautta, rakkautta.  Sitten joskus kuitenkin elämän käänteissä tämäkin lupaus voidaan unohtaa.   Yhteiskunnassamme monet nuoret ja jopa lapset voivat huonosti.  Kaikkea ei tietenkään voida laittaa kodin syyksi, mutta koti oloilla ja varsinkin vanhemmilla on suuri vaikutus lasten ja nuorten huonoon oloon.  Lapset ovat kuin hylättyjä, he saavat touhuta mitä ikinä keksivätkään ja onhan tuosta kekseliäisyydestä nyt uutisoitu ja käydään jopa oikeutta, kun toiset nuoret surmaavat ja kiduttavat toisiaan hengiltä.  Juuri uutisoitiin, kuinka useilla nuorilla on laukuissaan puukkoja.  Mistä tämä kaikki kertoo.  Koulukiusaamiset, joihin ei ole puututtu ankaralla kädellä johtavat aina vain väkivaltaisiksi muuttuviin kiusaamisiin.  Kertooko tämä siitä, että lupaukset, rakastaa ja huolehtia lapsistamme ovat nekin unohtuneet.  Aikuisten oman edun tavoittelu elämässä jättää lapset yksin.  Aikuisten pitää päästä töiden jälkeen harrastamaan OMIA juttuja, entä missä lapset ovat?  Tietenkään noin ei voi yleistää, mutta luulepa kuitenkin, että jossain vaiheessa on lupaukset unohdettu. 

Lastenkaan elämä ei välttämättä ole aina helppoa nyky-ajan yhteiskunnassa.  Lapset asetetaan eriarvoisiksi jo kouluja valitessa.  Välttämättä enää ei vanhemmille kelpaa se lähikoulu, vaan pitää kilpailla mukamas paremmista kouluista, vaikka on kysymys vasta alakoululaisista.  Sitten alkaa lasten kesken kilpailu kenellä on uudempi ja parempi puhelin, kenellä on uusinta huutoa olevat merkkivaatteet. Sitten aloitetaan kiusaamaan niitä, joilla ei välttämättä ole sitä uusinta puhelinta tai uusimpia vaatteita.  Kuinka nämä kiusaajat ovatkaan itse häiriintyneitä ja särkyneitä sieluja ja purkavat sitten tämän kaiken toisiin vielä heikompi osaisiin. 

Nuorten tyttöjen pitää näyttää aikuisilta.  Esimerkkinä tästä menneenä talvena, kun pakkasta oli yli kaksikymmentä astetta, ajaessamme autolla kauppaan näin nuoren tosi kauniin teinin kävelevän varmaankin kouluun ja voi sitä pukeutumista.  Hän oli aika rintava niin nuoreksi, sehän on yksilöllistä kehitystä, mutta talvitakki oli auki ja rintaliivit ja niiden päällä oli vain harsomainen lyhyt kangas.  Housut, jotka olivat minusta ns. haaremihousut ohutta kangasta.  Navan seutu paljaana.  Varmasti tällä provosoivalla pukeutumisella yritetään tehdä vaikutus toiseen sukupuoleen. Asu olisi ehkäpä sopivampi vapaa-aikaan ja kesällä.  Minun kävi tosi paljon sääliksi tuota tyttöä. Miksi piiloudutaan tuon kaiken taakse, tytön kauneus olisi riittävä kiinnittämään poikien huomion, vaan vaatetus saattaa karkottaa useat pojat, ellei tällä pukeutumisella haluttu tehdä vaikutusta johonkin aikuiseen?  Tuollainen pukeutuminen saattaa kääntyä häntä vastaan, koska tuollainen asuste saatetaan liittää sanaan, jota paljon nuoret käyttävät (h..a) ja varmasti toiset nuoret tytöt eivät ehkä katso hyvällä tätä neitoa.

 Eihän aikuisetkaan voi mennä työpaikalleen ihan millaisissa vaatteissa vain, vaan nykyään työpaikoilla on tosi tarkat säännökset vaatetuksesta ja turvallisuudesta ja ennen kaikkea työpaikoilla ei saa enää halata työkavereita eikä muutenkaan käyttäytyä niin, että se katsotaan mitenkään seksuaaliseksi lähestymiseksi.  Kuinka tämä sallitaan kouluissa.  Missä on tämänkin nuoren äiti tai se vanhempi, jonka pitäisi ohjata ja antaa elämän neuvoja tälle nuorelle.  Varmasti tätäkin nuorta on vauvana luvattu rakastaa, tuntui että nyt hän tarvitsisi sitä rakkautta yli kaiken, jotta hän löytäisi itsensä.

 

 

Iltarusko, luo uskoa paremmasta

Lupaus rakastaa myötä ja vastamäessä

Vihkivalassa luvataan rakastaa niin myötä kuin vastamäessä.  Tämä lupaus on varmasti yksi suurimmista lupauksista, joka annetaan kirkollisissa vihkimisissä taivaallisen tuomarin edessä, joka lopun koittaessa päättää olemmeko lupaustemme mukaisesti eläneet. Tämä ”tuomari” on luvannut rakastaa meitä ja luvannut antaa syntimme anteeksi ja tämä ”tuomari” taitaa olla ainoa, joka pitää lupauksensa varmasti.

 Kuinka helppo tämäkin lupaus on antaa, mutta vaikea pitää.  Niin useat avioliitot ja miksei myös avoliitot päätyvät eroon.  Aikuisen elämä toisen aikuisen kanssa on joskus tosi vaikeaa. Sanotaan kovia sanoja, ei kunnioiteta toisen ihmisen mielipidettä. Monessa avioliitossa on rahahuolia, alkoholi tai jopa huumeet astuvat elämään vaikkei niitä sinne ole alkujaan edes toivottu, saati odotettu.  Kaikki vaikeudet tulevat yleensä nurkan takaa, ennekuin edes huomaat niiden tulevan.  Huolet tulevat ovesta ja rakkaus lentää ikkunasta.  Useat parit huomaavat tai ovat huomaavinaan, että eivät sovikaan toisilleen.  Mentiinkö liian äkkiä yhteen ja vieläpä naimisiin.  Luullaan, että kyllä lapset parantavat avioliiton.  Joskus voi ollakin näin, joskus ei.   Pian ollaankin siinä pisteessä, että ellei ongelmia saada ratkotuksi, ajatuksiin alkaa tulla, että olisiko joku toinen se parempi vaihtoehto. Tuo juuri tapaamani ihminen osaa kuunnella minua ja ymmärtää minua todella hyvin.  Tässä vaiheessa pitäisi muistaa ne alttarilla annetut lupaukset: rakkaudesta vastamäessä.

Joskus vain ajaudutaan suhteisiin, jotka sitten rikkovat edellisen liiton ja sitten sitä jo ollaankin liitossa toisen ihmisen kanssa.  Näin ero tilastot kasvavat.  Perustetaan ns. uus perheitä.  Ja jälleen luvataan rakastaa niin myötä kuin vastamäessä. 

 

Rakastaa ei rakasta

Lupaammeko?

Lupaamme antaa anteeksi, onko tämäkin vain lupaus, jota ei tarvitse toteuttaa. Kevyesti annettu lupaus, jonka vain päästämme suustamme, sen kummemmin ajattelematta.  Kuinka paljon me lupaammekaan elämämme aikana.  Satutamme toisiamme niillä lupauksilla, joita emme edes pysty pitämään.   Pitäisikö tehdä lupaus lakko?   Älkäämme luvatko mitään!  Vai lupaammeko pitää huolta toisistamme me suomalaiset, lupaammeko pitää huolto vanhuksista, jotka ovat hallituksenkin lupauksista huolimatta jääneet osittain vaille hyvää hoitoa ja huolenpitoa.  Voisimmeko luvata rakastaa lapsiamme niin kovasti, etteivät he jää vaille huolta ja, että kaikki suomen lapset voisivat paremmin ja saisivat hyvät eväät tulevaisuuteen ja ettei heistä kukaan joudu eksyksiin.  Voisimmeko luvata, että huolehtisimme myös muista syrjäytyneistä kaikista suomalaisista ja myös niistä, jotka ovat tulleet muualta joko hakemaan turvapaikkaa tai paremman elämä mielessään.  Voisimmeko luvata tehdä suomesta sellaisen maan, jossa jokaisella olisi hyvä olla.  Nuorissa on meidän tulevaisuutemme, luvatkaamme pitää heistä hyvää huolta.  Kuinka me voimme tähän vaikuttaa no äänestämällä oikeita ja huolehtivia ihmisiä päättämään meille tärkeistä asioista eikä äänestetä vain niitä, jotka lupaavan ajaa vain omien ryhmiensä etuja kuten yleensäkin tekevät.  Luvatkaamme äänestää vihdoin sellaisia ihmisiä tavallisia ihmisiä joilla on vielä sydän paikallaan ja kysymme heiltä tämän kysymyksen;  lupaatko varmasti hoitaa myös näitä asioita, jotka ovat lähellä meidän tavallisten ihmisten sydäntä.  Lupaatko hoitaa nuorten ja vanhusten asioita jne.  

LUPAATKO SINÄKIN?