Koskenkohina

Nyt ja ennen Flossaus, tubettaminen, sormihyrrä ja däppäys, youtube, instagram, twitter, sättääminen, facobook, internet, google, sosiaalinen media, älykännykkä, tabletti. Kehitys on ollut huimaa.   1990-luvun alussa saimme ensimmäisen kännykän, siinä sitä oli ihmettelemistä ja opettelemista.   Nyt kaksikymmentä kahdeksan vuotta myöhemmin, jokaisella melkein jokaisella tuntemallani henkilöllä on kännykkä.    Tuntuu ettei siitä kuitenkaan ole kauaakaan, kun saimme 1968 kotipuhelimen ja se vasta oli hienoa.   Odotettiin että joku soittaisi.   Ja sitten, kun se soi mitä siihen sanotaan.   Yleisesti oli tapana tuolloin vastata niin, että sanottiin vastaajan tai talonomistajan sukunimi.   Ensimmäinen kosketus puhelimeen oli se, kun enollani oli ihana valkoinen painava puhelin joskus -62 vuonna.   Lapset eivät siihen saaneet koskea, se oli varattu vain aikuisille.   Samaan aikaan kotikatumme päässä oli puhelinkoppi, joka veti puolee...

Löytö Löytö! Ihana aurinkoinen kesäpäivä, ajamme metsäautotietä, yhtäkkiä puiden lomitse välkehtii vesi. Aivan kuin hopeiset pikkuruiset pallot tanssisivat veden pinnalla.   Hei, pysäytä auto mennään tuonne katsomaan.   Pieni polku johtaa tieltä veden ääreen.   Ihana lämpimän, kuivan kesäisen metsän ja suon tuoksu täyttää aistit.   Suopursujen kukintojen tuoksu huumaa ja suden korennot lentelevät ranta heinikossa.   Seisomme ja tutkimme katseella kimmeltävää vettä ja sen rantoja.   Tämä näyttää lammelta vai olisiko tämä pieni järvi.    Lammen ranta! Tutustuminen Koska rannat näyttävät suolta käymme vaihtamassa kumisaappaat ja lähdimme kiertämään vesistöä.  Rannan tuntumassa ihan vesirajassa kiertää polku jotka pitkin lähdemme kulkemaan.  Vedessä ihan rannan tuntumassa on siellä täällä lumpeenlehtiä, mutta kauempana niitä ei näy.  Vesirajassa seisoessa maa antaa hiukan periksi ja painuu askelten alla....

Ruoka Mitäpä tänään syötäisiin?   Tuota asiaa pohditaan melkeinpä joka päivä, luulenpa että muissakin perheissä kuin meillä.   Työssäkäyvänä yleensä ruoka tulee mieleen iltapäivällä, siinä vaiheessa on jo nälkä.   En ole aamupala ihmisiä, kahvit tulee juotua, ehkä pieni leipäpala tai menee ilmankin.   En pidä ruokatuntia, joten työpäivän aikana juodaan kahvia ja kahvia.   Ehkä laittaisin jotain helppoa ja nopeaa.   Eli mitä? Ei kun läheiseen markettiin ruokaostoksille.   Ruokakaupat pursuavat raaka-aineita ja tuotteita josta sen lounaan/päivällisen saa kyllä aikaiseksi.   Terveellistähän sen pitäisi olla.   Lihaa – punaista lihaa ei saisi syödä sen tuottaminen saastuttaa, no entäpä possunlihaa, kypsyykin nopeammin, ainakin isommat palat.   Onkohan sekään tuotettu ilmasto ystävällisesti. Muistuu mieleen oman lapsuuskodin sunnuntai ateriat, jolloin tarjolla oli pitkään kypsytettyä paistia, hyvää oli.   Hei nyt tiedän, broilerista ...