Lampi

Löytö

Löytö!

Ihana aurinkoinen kesäpäivä, ajamme metsäautotietä, yhtäkkiä puiden lomitse välkehtii vesi. Aivan kuin hopeiset pikkuruiset pallot tanssisivat veden pinnalla.  Hei, pysäytä auto mennään tuonne katsomaan.  Pieni polku johtaa tieltä veden ääreen.  Ihana lämpimän, kuivan kesäisen metsän ja suon tuoksu täyttää aistit.  Suopursujen kukintojen tuoksu huumaa ja suden korennot lentelevät ranta heinikossa.  Seisomme ja tutkimme katseella kimmeltävää vettä ja sen rantoja.  Tämä näyttää lammelta vai olisiko tämä pieni järvi.  

Lammen ranta!

Tutustuminen

Koska rannat näyttävät suolta käymme vaihtamassa kumisaappaat ja lähdimme kiertämään vesistöä.  Rannan tuntumassa ihan vesirajassa kiertää polku jotka pitkin lähdemme kulkemaan.  Vedessä ihan rannan tuntumassa on siellä täällä lumpeenlehtiä, mutta kauempana niitä ei näy.  Vesirajassa seisoessa maa antaa hiukan periksi ja painuu askelten alla.  Sammalpolku johtaa eteenpäin ja ensimmäinen oja tulee heti vastaan.  Hyppäyksellä yli vain ja eteenpäin.  Lakassa on siellä täällä jo melko kypsiä marjoja, tuollahan on kypsiäkin ja kylläpä maistui hyvältä.  Toinen oja, hyppy ja yli.  Kala lähti aivan rantapenkereen viereltä, pyörteet vain jäivät.  Tänne me tulemme joskus ongelle. Keskellä lampea joksi vesistö osoittautui, on kaksi pientä saarta.  Lähestyessämme polkua pitkin kohti isomman saaren kärkeä joka on lähinnä sitä rantaa, jossa kuljimme, huomasimme että aivan saaren vesirajasta lähti Kaakkuri uimaan. Kun oikein tarkasti katsoimme paikkaa, josta Kaakkuri lähti, havaitsimme pesän ja toisen Kaakkurin, joka vielä oli pesässä.

Maistuis varmaasn sullekin!

Lumpeenlehdet rannalla.

Sammakko polulla.

             

Sudenkorento lämmittelee auringossa.

Havaintoja

Pian toinenkin Kaakkuri lähti uimaan ja iloksemme sitä seurasi kaksi pientä karvapalloa, jotka kiipesivät emolinnun selkään. Hei ilmaisia matkoja tarjolla!  Yritimme kävellä hiukan reippaammin, ettemme olisi sen enempää häirinneet Kaakkuriperhettä Jälleen oja.  Ojan jälkeen alkoi osuus, jossa tuntui, että suo haluaa meidän saappaat. Tosi hettoa ja  lettoa mikä lienee oikea sana.  Koko ranta osuudella kasvoi pieniä mäntyjä. Hiukan kauempana oli suurempaakin mäntyä ja kuusta.  Pian tuli vastaan niin leveä oja, että sen täytyikin olla laskuoja lampeen. Ojan ylittäminen olisikin haastavaa.  Otimme maahan kaatuneiden pikkupuiden runkoja ja laitoimme puut sillaksi, jota pitkin ojan yli päästiin.  Nyt maasto oli tosi vetistä, ei kun ripeästi vain saapasta toisen etten, että päästiin hiukan kuivemmalle maalle.  Täällä lammen toisella reunalla kasvoi kaislaa, mutta muuten rannan tuntumasta kohoava kumpareinen maasto oli kuivaa kangasmaata.  Tämä toinen ranta oli sitten koko matkalta erilaista, kaislat olivat pidempiä kuin minä.  Eipä kauaakaan, kun kierros oli tehty.  Pieni lampi.  Kaakkuriperhe oli seurannut meidän kävelyä ja siirtyneet aina eri laidalle lampea, jossa me kuljimme.  Kaakkurit eivät kuitenkaan näyttäneet sen enempää meistä häiriintyneet.  Muita vesilintuja ei ollut näkyvissä. Ihana pikkulintujen liverrys täytti ilman.  Vesikirput hyppelivät vedessä ja näyttivät nekin nauttivat ihanasta kesäpäivästä. 

Joutsenpariskunta viivähti myös lammella!

"Meidän lampi"

Emmepä arvanneet, että tästä lammesta tulisi meille niin rakas ja ihana paikka, jonne palaamme aina vain uudelleen. Olemme viettäneet lammella aikaa niin talvella, keväällä ja kesällä, syksyä unohtamatta.  Olemme seisoneet sen rannoilla niin auringossa, kuin vesisateella, lumituiskussa ja räntäsateessakin.  Olemme kuljettaneet rannoille mukanamme, niin lapsia kuin aikuisia, olemme kalastaneet ja marjastaneet ja kulkeneet muuten vain kameran kanssa.  Aina lampi on antanut meille ihania elämyksiä ja rauhaa. 

Ongenkoho, nykyä odotellessa!

                                              

Anna Ahti ahvenia!

Lammen Ahti

Kesäisin olemme yrittäneet pyytäneet ongella ahvenia, joita lampi ei kovinkaan runsaasti ole meille lahjoittanut, muutamia haukia on vuosien saatossa tullut, mutta saalishan ei ole se pääasia.  Toki pitkän onkivavan kanssa ojien yli hyppinen ja puita väistellessä on omat haasteensa.  Voihan sitä kuvitella kuntoilevansa metsässä.  Talvisin olemme käyneet pilkkimässä ja pitämässä nuotiota lammen rannalla. Nokipannukahvit ovat maistuneet ja makkarat on paistettu niin useina vuosina ettei niitä edes kaikkia kertoja muista.  Kevät auringon lämmittäessä selkää, pilkki kädessä ja sitä nykyä odotellessa on ihanaa viettää aikaa. Ajatukset karkailevat, milloin mihinkin siinä istuessa.   Aikainen aamuherätys ei haittaa, koska tiedän että, aina kiva päivä odottaa.  Lumiset hanget hohtavat auringon ja varojen maailmassa.  Lumi kimmeltää kuin tuhannet timantit auringon osuessa lumeen.

Talvinen metsä.

Talvisin on ollut haasteellista päästä lammelle, koska harvoina talvina tie on ollut aurattuna, mutta moottorikelkka on ollut oiva apukeino paikalle pääsemiseksi. Nuotiopuut, kairat, onget ja eväät ovat kulkeneet kivasti kelkan perässä olevassa pulkassa, unohtamatta ihmisiä. Joskus olemme hiihtäneet lammelle.

Pitkät varjot!

 Aina kun lampi alkaa tieltä näkyä, tuntuu että tulen kotiin.  Joskus kesäisin olemme yöpyneet tien varren levennyksessä asuntoautossa ja ihailleet auringonlaskuja rannalla, odottaen viimeisenkin säteen painuvan metsän taakse, kuin unta. 

Kaakkurin ylilento!

Kaakkurin valtakunta

Joka vuosi jolloin, olemme lammella käyneet, on myös Kaakkuri pesinyt samassa kohdin pienen saaren rannalla.  Kaakkurin huuto kesäyössä nostaa alkukantaisen tunteen, ääni kuin jostain toisesta maailmasta. Ensimmäisen kerran huudon kuuluessa sydän pompsahti kummasti, pelästyi ennekuin tajusi mistä se tulee. Hienoa kuultavaa, huuhtelevat varmaan toisilleen.   Olemme havainneet, että Kaakkuri hakee ruokansa aina läheisestä järvestä. Lintu on koko sukeltaja ja tarvitsee syvää vettä.  Se tarvitsee lentoon päästäkseen pitkän kiitoradan veden pinnalla. Ja vihdoin päästyään irti vedestä, se kiertää saaren aina muutaman kerran nousten joka kerta ylemmäksi ja ylemmäksi, kuin hyvästelläkseen.  Vaan tuokion kuluttua alkaa kuuluu suhinaa, joka voimistuu ja voimistuu, silloin tiedämme, että Kaakkuri palaa ruokatauolta takaisin.  Poikaset odottavat toisen emon kanssa omaa ateriaansa.

 

Lokki kävi lammella, anna kaloja se pyyteli!

Muita vesilintuja ei lammella viime kesänäkään pesinyt, joskin huolestuin toissa kesällä, kun havaitsimme, että lammelle oli tullut joutsen pariskunta.  Niillähän on tapana häätää lähialueelta pois muut, mutta onneksi taisivat olla vain läpikulkumatkalla.  Joskus on lokki vieraillut ja seuraillut meitä onkiessamme ahvenia.  Kaipa tuli ruuan toivossa.  Ei heru, mene pois!

Sateisina päivinä oikea vaatetus on tärkeää, sadepisarat rummuttavat lammen veden pintaa ja näyttää, että lampi kiehuu.  Itikat ovat hiukan ärhäköitä sateella.  Muulloin kesäisin, ei niistä suurtakaan haittaa ole ollut.  Kävelee vain lammen sinne päähän, johon tuuli hiukankin käy, ja runollisesti, ei itikoita näy.

Loppusyksystä voi kaivella karpaloita sammaleen seasta ja jos muistat talvella missä niitä oli, syksyllä saatat löytää niitä myös lumen alta.  Hyvältä ja raikkailta maistuvat.  Syksyn tullen ensi jäät peittävät rannan ja myöhemmin koko lammen.  Alkutalven ensimmäiset lumihiutaleet putoavat taivaalta kuin pienet pumpulipallot ja tarttuvat puiden oksiin, heinänkorsiin.  Niin peittyy lammenpinta ja sitä ympäröivä metsä valkoiseen vaippaan, odottamaan seuraavaa kevättä ja kesää.  Yleensä lammella on paljon lunta ja paljon jäätä.

Syksyn ensimmäiset jäät ja kuurat.

Jäätyneet varvut.

Talven saapuminen

Talven ja paksun lumivaipan tultua lammelle on aina kuin aloittaisi jotain alusta.  Koskematon lumipeite jäällä ja rannoilla.  Kukaan ei ole vielä ”kirjoittanut” kengillään lumeen mitään.  Puhdas ja valkoinen paperi odottaa.  Toivon aina hetken kestävän hiukan kauemmin.  Lumella näkyy vain siellä liikkuneiden eläinten jälkiä ja kiva arvailla ja tarkastella niitä, mikähän tuossakin on taapertanut. Kevät aurinko hohtaa puhtaan valkoisella hangella, tuntuu että silmät menevät väkisin kiinni.  Häikäisee. Varjoisat kohdat näyttävät hiukan sinertäviltä ja varjot ovat talvisin pitkiä.  Ja illan tultua hanki todellakin näyttää siniseltä, sinisen hetken tultua ennen auringonlaskua. On hetki sininen!

Muutamia talvia sitten alueella huhujen mukaan liikkui susia, ja näimme myös omin silmin niiden jäljet lumisessa metsässä. Varmaankin niitä oli ollut useampiakin kuin yksi, koska metsässä oli kuin polku. Uskomattoman hienoa.  Viime syksynä poikani näki lammen rantaa kiertävää tietä ajaessaan karhun ylittävän samaisen tien.  Kaikki tapahtui tietysti niin nopeasti ettei kameraa saa takapenkiltä tarpeeksi nopeasti, vaan karhu hävisi tienvarsi pusikkoon. Yhtenä keväänä jolloin kävelimme alueella tietä pitkin, havaitsimme karhun jäljet tiellä ja tienvarressa.  Niin hyvää onnea meillä ei ole ollut, että olisimme nähneet ihan livenä.

Kuka on jäljen jättänyt?

Alueella on muitakin lampia, mutta muut eivät ole muodostuneet niin tärkeiksi kuin tämä, enkä edes omista sitä.  Ehkä se onkin siinä, minulla ei ole siihen omistusoikeutta vaan se on kaikkien paikalle osuneiden käytössä ja käytettävissä.  Toki joskus olemme nähneet joitakin onkijoita lammella, mutta koska lampi antaa kitsaasti kalaa, eivät kalastajat ole kauaa paikalla viihtyneet.  He eivät ole kokeneet paikkaa kuten me sen koemme.  Rauhan tyyssijana.  Voimaa antavana paikkana.  Joka kerta, kun lammella on käynyt valtaa hyvä olo mielen ja ruumiin.  Ei niin väsyneenä sinne päivän työnkin jälkeen saavu, ettei siellä virkisty. 

Hyvä on tulilla kahvit keittää ja makkarat paistaa!

Nyt on varmistunut, että joku muukin on lammella käynyt!

Toive

Emme ole alueelta puita nuotioon kaataneet, risuja ja jo kaatuneita puolilahoja puita olemme nuotiossa poltelleet. Muutenkaan emme ole aluetta kaivelleet, olemme vain saaneet nauttia marjoista ja uskomattomista elämyksistä, joita noinkin pieni lampi ja sitä ympäröivä metsä voi antaa. Siksi haluamme, että paikka säilyy samanlaisena vielä senkin jälkeen, kun meidän jalkamme eivät meitä sinne kanna.  Toivon, että joku tai jotkut muutkin löytävät lammen ja sen antimet ja ennen kaikkea sen elämyksen jonka me joka kerta sieltä saamme. Emme tarvitse siellä nettiä tai puhelimia, mukava irtautua näistä arkisista, ja työelämässäkin tarvittavista laitteista.  Ei televisiota tai edes radiota oteta mukaan.  Kuunnellaan vain luonnon ääniä.  Uskomatonta kyllä lampi ja sen ympäristö eivät ole kovinkaan paljoa muuttuneet sen 40-vuoden aikana jolloin olemme siellä kulkeneet.  Luulenpa, että alueella ei ole näin ollen saasteita ja lammen vettä ei saastuta tai rehevöitä mikään. Kuinka mukavaa onkin, että joku asia tässä maailmassa sentään pysyy samanlaisena.  Koska alueen metsistä osan ainakin omistaa Metsähallitus puita lähialueilta on kaadettu, mutta itse lammen rannat ja aivan lähialueet ovat pysyneet samanlaisina.

Syksyn satoa.

Ainoa asia jota emme ole siellä tehneet on uiminen.  Joku voisi sanoa, että arkajalkoja.  Mutta lammen rannat ovat sellaiset, ettei sieltä kovin hyvin uimaan edes pääsisi.  Selitystä sanoo joku!  En vain halua laittaa jalkaa veteen, joka askeleen alla painuu ja toki suoperäinen lampi ei ehkä olekaan paras uimapaikka.  Voisihan siellä saada turvehoitoa ihan luonnonvaraisesti.  Ei tarvitse mennä hoitoloihin.  Joskus olen ottanut suopursun varsia muutaman ja laittanut saunaan tuoksumaan, kun olemme menneet saunomaan voimme palata vielä hetkeksi tuoksujen voimalla lammelle. 

Nautimme luonnosta ja sen antimista auringosta, auringonlaskuista jopa vesisade päivätkin ja varsinkin myrskyt ovat hienoja kuvaus ilmoja. Kostealla ilmalla kaikki värit korostuvat, ja jopa syksyiset lehdet, ruskeat korret ym. näyttävät loistavilta.  Päivän kun vietät ulkosalla johon ei kuulu kuin luonnon äänet ja on niin hiljaista, että omissa korvissa vaan suhisee, on itikankin ininä tervetullut ääni.

Tupasvilloja.

Haaveita vain

Haaveilemme kuten varmaan monet muutkin työssäkäyvät, että eläkkeelle päästyämme voimme viettää enemmän aikaa niiden asioiden parissa jotka tuntuvat mukavilta.  Minä odotan, että pääsisimme retkeilemään luonnossa niitä pieniä hetkiä enemmän kuin nykyään on mahdollista. Ja Suomeakin pitäisi kiertää.  Haluaisimme käydä tutustumassa vielä myös niihin kansallispuistoihin joissa emme vielä ole vierailleet. 

Toivotaan että töppönen vielä silloin nousee ja liikkuu.