Pysynkö mukana?

Nyt ja ennen

Flossaus, tubettaminen, sormihyrrä ja däppäys, youtube, instagram, twitter, sättääminen, facobook, internet, google, sosiaalinen media, älykännykkä, tabletti.

Kehitys on ollut huimaa.  1990-luvun alussa saimme ensimmäisen kännykän, siinä sitä oli ihmettelemistä ja opettelemista.  Nyt kaksikymmentä kahdeksan vuotta myöhemmin, jokaisella melkein jokaisella tuntemallani henkilöllä on kännykkä.   Tuntuu ettei siitä kuitenkaan ole kauaakaan, kun saimme 1968 kotipuhelimen ja se vasta oli hienoa.  Odotettiin että joku soittaisi.  Ja sitten, kun se soi mitä siihen sanotaan.  Yleisesti oli tapana tuolloin vastata niin, että sanottiin vastaajan tai talonomistajan sukunimi.  Ensimmäinen kosketus puhelimeen oli se, kun enollani oli ihana valkoinen painava puhelin joskus -62 vuonna.  Lapset eivät siihen saaneet koskea, se oli varattu vain aikuisille.  Samaan aikaan kotikatumme päässä oli puhelinkoppi, joka veti puoleensa kuin hunaja karhua.  Jos en keksinyt muuta leikkiä menin puhelinkoppiin ja painelin numeroita ja jäin odottamaan, kun puhelin soi jossain ja kun joku nosti luurin, meni puhelu poikki, koska automaattiin ei ollut laitettu rahaa.  Haa mikä pahantekijä.  Se vaan tuntui niin hienolta pyöritellä numeroita ja kuunnella.  

Työkalut

Aatamin aikuinen

                                                 

Kortit ja kirjeet

Minun lapsuudessani mentiin kylään, jos haluttiin tavata joku ja varsinkin vaihtaa kuulumisia.  Ja mummolaan kipaistiin ilman asiaa, oli mukava mennä hänen luokseen.  Aina löytyi jotain hyvää syötävää ja muuta ihmeteltävää, milloin kissanpoikasia ja milloin mitäkin. 

Viestin tuojina olivat kortit ja kirjeet.  Kävin tässä läpi edes menneen veljeni vielä jäljellä olevia pikkutavaroita hänen nuorimman poikansa kanssa ja niinhän sieltä löytyi hänen armeijan aikaisia korttejaan ja kirjeitään.  Oli mukava havaita, että hänen ns. poikakaverinsa olivat lähetelleet niin veljelleni kuin kirjeiden sisällön perusteella kirjeitä ja kortteja toisilleen armeija aikana.  Löytyi sieltä myös muutama rakkaudentunnustuskin, jossa tytöt kovasti tuntuivat pojista tykkäävän.  Kirjeet ja kortit olivat vielä tuolloin 80-luvun alussa ainoa viestintä keino kaverusten välillä.  Löysinpä pinosta myös omia kirjoittamiani kirjeitä veljelleni.  Loma-anomuksia joissa anoin veljelleni lomaa armeijasta mummomme syntymäpäivien järjestelytehtävien vuoksi, ja vielä kahteen kertaan.  No jätimme kirjeet ja kortit vielä talteen.  Itse olen säästänyt kortteja niin joulu-, pääsiäis-, ja kaiken maailman onnittelukortteja yli vuosikymmenien.  Ajatuksena oli, että käyttäisin niitä joskus johonkin.  No sitä käyttöä ei ole vielä tullut, mutta kortit muistuttavat kivasti vuosista ja aikakausista. Jätän ne laittamatta roskiin, että minun lapseni saavat sitten tyhjentää minun jäämistöäni ja kiroilla että mitähän varten noitakin on säästetty.

Kortteja tuli läheteltyä ja saatua ennen enemmän

 Jotenkuten saan joulukortit nykyään postiin, vaan kävi tässä yhtenä joulunaikana niinkin, että kortit ja merkit oli ostettuna jo hyvissä ajoin, vaan kortit jäivät lähettämättä.  No seuraavana vuonna ne sitten menivät postiin saakka.  Kännykällä lähetetty joulutervehdys tekstiviestillä on kaukana postikortin kauniista kuvista ja siitä tunnelmasta joka kortin saajalle välittyy saadessaan tervehdyksen kortin muodossa.  Minä laitan saamamme joulukortit aina esille joulunaikaan, ne toimivat koristeina.

Käsin kirjoitettu kirje ja kortti ovat kokeneet kadotuksen.  Minäkin muistan jo nuoruudessani, kun sain kirjoituskoneen, sillä sitä oli hienoa kirjoitella kavereille viestejä.  Siinä se oli ensimmäinen tekninen väline viestinnässä.

Oma valintani

Oman kännykän ostin vasta joskus lähempänä 1990-luvun loppupuolta.  Taisi olla Erickson merkkinen puhelin.  Kun vertaa sen ajan kännykän käyttöä nykyiseen on ero huimaava.  Kuitenkin silloin pärjäsin hyvin, oli hienoa kantaa kännykkää mukana, mihin nyt menitkin.  Kävimme laivareissulla Ruotsissa ja oli se hienoa, kun näyttöön tuli eri operaattorin ilmoitus. 

Nykyään voin sanoa, että olen kahden kännykän loukussa.  Oma ja työ.  Työ seuraa näin ollen mukana myös vapaa aikaan.  Tokihan voin olla harkintani mukaan olla vastaamatta työpuhelimeen ilta-aikaan, viikonloppuisin.  Mutta olen ns. palveluammatissa ja ihmiset soittelevat, kun he ovat vapaalla ja kyselevät ja tiedustelevat asioita. 

Viimeisin lankapuhelimemme

Laitteiden käyttö

Oman kännykän käyttö on räjähtänyt ja kuitenkin kun katson nykyajan nuoria ja nuoria aikuisia on minun kännykän käyttö pientä heihin verrattuna.  Tuntuu vain, että kännykkä on melkein kasvanut käteeni kiinni.  Järkyttävää.  Nukun kännykän kanssa ja jos en yöllä saa unta, laitan areenan päälle ja kuuntelen radiosta kuunnelmia tai muuta puhetta, joka sitten tuudittaa uneen.  Kännykkä on aina käden ulottuvilla.  Ensimmäisenä aamulla herättyäni katson puhelimesta kelloajan.  Sitten siirrän sen samaan tilaan, jossa laitan kahvit tulemaan.  Kahvia juodessa pitää katsoa onko tullut yöllä sähköposteja.  Joistain yrityksistä tulee tarjouksia yöaikaan.  Siitä kännykkä siirtyy työpaikalle, jossa siihen vastataan sen soidessa ja katsotaan jälleen tulleet viestit ja sähköpostit.  

Työpäivän päätyttyä kännykkä siirtyy jälleen kotiin, ja on aina lähettyvillä.  Nukkumaan mentäessä se on jälleen yöpöydällä ja jos katsoo mihin kännykkää on minun kohdallani eniten käytetty, on areena ja sen ohjelmatarjonta.  Joskus tuntuu, että osa jopa työpäivästä menee siihen, kun vastailen saamiini viesteihin, puheluihin ja sähköposteihin.  Kännykkä kulkee mukana meninpä sitten kauppaan, lenkille tai kun vain poistun kotoa on puhelin aina mukana.  Joskus jopa ihmettelen, että mitä varten minun tulisi olla aina saatavilla.  Kun muutaman kerran olen jättänyt tarkoituksella tai vahingossa puhelimen kotiin lähtiessäni jonnekin, ja tietysti poikani on juuri silloin yrittänyt soittaa ja saada kiinni.  No sitten, kun soitellaan kuuluu sieltä: ”mihinkä sinä tarvit kännykkää, kun et siihen edes vastaa.”  Niinpä niin.

Erikson vaihtui Nokialaiseen ja olihan se hienoa, että oli Nokian puhelin.  Silloin vain tein päätöksen, että tarvitsen puhelinta vain äitini vuoksi, joka oli jäänyt leskeksi ja pidin hänestä huolta, vaikkakin parinsadan kilometrin päästä.  Että kun äitistäni aika jättää minä en puhelinta tarvitse.  Mitä vielä, puhelimet ovat vaihtuneet aina vain hienompiin laitteisiin.  Tosin minun pitää sanoa, että käytössäni on jo muutaman vuoden vanha Aple, joka toimii vielä tosi hyvin.  Näyttö ei ole kovin suuri verrattuna uusiin puhelimiin, mutta hyvin siitäkin näkee mitä pitää.  No uusi päätös jonka tässä tein, että kunhan pääsen eläkkeelle jätän puhelin käytön vähemmälle, saapi sitten nähdä kuinka käy.  Vai onko niin, että kun aikaa on enemmän jää sitä enemmän myös puhelimen käytölle.  Hiukan on painetta ollut puhelimen vaihtoon, vaan vielä toimii.  Tuntuu vain uskomattomalta, että uudesta puhelimesta pitäisi maksaa tuhat euroa. Onko järkee, vai ei.  No sitten vielä se työpuhelin, sekin vaihdettiin juuri uuteen.  Kotoa lähtiessä on takin taskuissa kaksi puhelinta.  Onneksi soitto äänet ovat erilaiset. 

Pönttökone joka toimii vielä

Tietokoneet

Sitten vielä tietokoneet.  Muistan kun meille tuli ensimmäinen tietokone.  Ei sillä ensin tehty mitään muuta kuin pelattiin.  Jopa minäkin.  Olin aivan hulluna Tom Raider- Lara Croft se oli minusta pelien peli.  Saatoin pelata sitä jopa päivälläkin, jos jäi ylimääräistä aikaa.  Joskus pelit venyivät aamuyölle.  Tosin kone oli pojalleni ostettu ei minulle. 

Työntehtävien laajentumisen vuoksi jouduin sitten opettelemaan myös tekstinkäsittelyä, kuvan käsittely ohjelman, erilaisia taitto-ohjelmia, laskutusohjelmia, kirjanpito-ohjelmia jne.  Toki minun osaamiseni on rajoitettua, koska koulutusta en ole eri ohjelmien hallintaan ole saanut.  Käytännön ja erehdyksien kautta sitä opittiin asiat.  Mikä hienointa kun vihdoin osasin tehdä taitto-ohjelmalla lehden. Ja sitten se tuli painosta ja hienolta näytti.  Levykkeille tallennettiin asiat, niitä löytyy vieläkin kaapista.  Sitten tulivat dvd-levyt.  Nyt asiat tallennetaan pilveen. 

Pöytäkoneet vaihtuivat kannettaviin, minäkin sain mieheni vanhan koneen ensimmäiseksi kannettavakseni.  Olipa hienoa.  Aikaa myöten sitten ostin aivan uudenkin koneen itselleni.  Oli se juhlaa.  Siinäkin oli hankaluuksia aluksi, että oppi käyttämään koneen hiirtä, eikä koneeseen kytkettyä josta mieheni ei ole vieläkään luopunut.  Onhan se helppoa ottaa kone mukaan, kun lähtee viikonlopun viettoon tai lomalle.  Niinpä miksi?  Perustelen itselleni, koska olen osaltani myös yrittäjä, että voin vastailla asiakkaille heti, kun heidän yhteydenottonsa tulee.   Toki voihan sitä vastata myös kännykällä, josta myös näen ne yhteydenotot, mutta varsinaiset tarjouksen teen aina kannettavalla.  Olen myös säästänyt viimeisimmän pöytäkoneen, joka ei kuitenkaan ole nettiyhteydessä, ja voinpa sanoa, että siinä olevat ohjelmat toimivat erittäin hyvin, koska kone ei päivitä itseään joka mutkassa.  Minulle on sanottu, että ei se kauaa toimi, mutta onpahan vain mennyt kohta viisi vuotta ilman nettiä, eikä ohjelmat vieläkään ole lakanneet toimimasta.  Koneella on taitto-ohjelma, jota käytän esitteiden tekoon ja hyvinpä toimii. 

Vanha läppärikin toimii vielä

Nykyään

Nyt sitten pitäähän meidän olla menossa mukana ja ostimme tabletin.  Se kulkee myös mukavasti omassa pikkulaukussaan mukana, menimmepä minne tahansa.  Jopa vapaa-aikana se on autossa, siinä on maastokartat ym. josta voimme seurata tilannetta ja eri teitä missä ajelemme.  Netistä voimme katsoa, eri lintulajeja joita näemme.  Ja hyvinpä siitäkin areena ja muut ohjelmat näkyvät.  Pari peliäkin on siihen eksynyt.  Laitettiin sanapala peli joulunaikaan ja se olikin niin suosittu koko suvun keskuudessa, että yhtenä joulun ajan iltapäivänä meillä oli kylässä porukkaa ja havaitsin yhtäkkiä, että onpa täällä hiljaista, ei kuulunut kuin pelin soittoääni pimputus, kun seitsemällä kännykällä kaikki pelasivat samaa peliä.  Hei nyt riittää, tehdään jotain muuta.  No pelataan wii peliä.  Se onkin luku sitten erikseen.  Tykki päälle ja peli koneeseen.  Keilaaminen, jousiammunta, frispii, golf.  Kyllä pelejä riittää.  Mario cart jne. No talven pitkät ja pimeät illat kuluvat kyllä mukavasti. Pelin kanssa voit vaikka kuntoilla.  Mahtavaa.

Nykynuoret 

Kirjoitin nuo alkusanat, kun kuulin tänään, että flossaaminen on nyt suurinta muotia.  Kyllä oli päivän piristys kun näyttivät televisiosta, että mitä se on. Pienet pojat ja taisi olla yksi tyttökin, jotka näyttivät, kuinka se sujuu, ja kylläpä näytti sujuvankin.  Ehkä pitäisi harjoitella itsekin. En tiedä onko sillä kuntoa kohottavaa vaikutusta, mutta niin hauskalta näytti, että taitaisi mennä naurun puolelle.  Täytyypä ottaa ohjelmaan, kun tulee vieraita niin ei kun flossaamaan.

Mutta sitten ne muut.  Minä joka en ole edes facebookissa, enkä ole sosiaalisessa mediassa, enkä osaa twiitata.  Nuo tuntuvat olevan ihan hepreaa.  Teksti- ja sähköpostiviestit ovat ainoastaan mitä osaan tehdä.  Olen varmaan vain laiska, mutta en ole kokenut vielä tarvetta noille asioille.  Hyvä, että suomalaiset, mehän olemme hiukan juroa porukkaa, pitää yhteyttä toistensa kanssa noilla nykyajan viestintäkeinoin.  Paljon keskustelua aiheuttaa, vain lasten kännykän ja tietokoneiden käyttö.  Toisaalta on hyvä, että lapset oppivat käyttämään laitteita ajoissa, mutta ainainen laitteiden käyttö, ei tunnut järkevältä toiminnalta.  Muistan kuinka oma poikani aivan pienenä oppi käyttämään videolaitetta, ja sitä ihmeteltiin, että kuinka se noin pienenä osaa käyttää laitetta.  Kauaksi on siitä tultu.  Me hiukan vanhempi väki jäämme selvästi vähän jälkeen kaikesta tuosta mitä nykyaika tarjoaa.  Vaikka itse olen vielä työssä ja työn kautta joudun käyttämään nykyajan laitteita ja koneita, mietin että kuinka sitten ne vielä vanhemmat jotka yrittävät nykyään rämpiä tietotekniikan kanssa.  Olen kuitenkin erittäin ylpeä omasta tädistäni, joka ei koskaan ennen ole käyttänyt tietokonetta ja hän joutui harrastuksensa vuoksi ostamaan ja opettelemaan tietokoneen käyttöä.  Älypuhelinkin löytyy.  Ikää hänellä on kuitenkin jo yli 70-vuotta.  Välillä on tarvittu nuoremman väen apua, mutta hienosti sujuu. Niin se on itselläkin, että ne sormet jotka räpsälivät videolaitteita, auttavat tänä päivänä sitten ongelmien kanssa joita laitteissa ja ohjelmissa tulee eteen.

Johtomylläkkä

Ainoa asia joka aiheuttaa ihmetystä, että on kehitetty mitä hienompia laitteita ja kuitenkin niitä täytyy johtojen kanssa ladata.  Hirveää johtomylläkkää välillä.  Johdot ovat aina hukassa.  Ehkä joskus tulevaisuudessa laitteet voidaan ladata jotenkin muuten.  Olisiko joku lataustelakka – eikös niitä ole jotain latauspöytiä jonka päällä lataus tapahtuu.  Ostin nimittäin robotti-imurin.  Joudun olemaan paljon pois kotoa ja sinä aikana sinne kerääntyy kaiken maailman pölyä, ja on ikävä mennä viikonkin päästä, kun ensimmäiseksi joutuu imuroimaan.  Imuriin saa kännykällä yhteyden ja siitä voit katsoa, ettei se laiskottele, vaan hoitaa hommansa.  Täytyy sanoa, että onpa oiva peli.  Voit ohjelmoida laitteen tekemään halutun toiminnan niin usein kun katsot tarpeelliseksi.  Voit laittaa sen kännykällä toimintaan ja sammuttaa.  Eihän laite niin hieno ole, ettei meidän tarvitse enää itse imuroida tai siivota, vaan hyvä apulainen ja kännykällä ohjailtava. 

Aivan mahtavaa on ollut kehitys noina vuosina jotka olen saanut läheltä seurata tietotekniikan ja laitteiden kehitystä.  Kun todellakin muistaa ihan ensimmäisiä ”kännyköitä” joita minunkin sukulaisillani oli, hirveä kannettava laatikko ja siitä on tultu tähän päivään

Vanhat vehkeet

Kaikesta tästä tietomäärästä, mitä tulee puhelimen, tietokoneen ja television kautta, onko se kaikki ihan tarpeellista.  Olenko jäänyt niin kiinni kaikkiin viestintä laitteisiin, etten pärjää päivääkään ilman niitä.  Onko ihan pakko, katsoa joka päivä mitä Trump on tänään twiitannut ja kenet hän on tänään erottanut hallinnostaan.  Vai voisiko yhdeksi päiväksi jäädä uutispimentoon Syyrian sodasta, Israelilaisten ja Palestiinalaisten erimielisyyksistä.  Voisinko todellakin yhtenä päivänä laittaa puhelimen kiinni ja olla avaamatta televisiota tai tietokonetta.  Vai pelkäänkö niin, että juurikin sinä päivänä jolloin puhelin olisi kiinni, tapahtuu läheisilleni jotain kamalaa. Onko se pelkoa siitä, etten hallitse aikaa vai mitä se on. Mitä minä menettäisin?  Uutiset television ja tietokoneen kautta ovat tosi surullisia, ja aiheuttavat usein murheellisen mielen, mutta jos laitan edes yhtenä päivänä laitteet kiinni, voisinko viettää yhden päivän nauttien kaikesta muusta.  Luonnosta, työpäivästä, lenkkeilystä, syömisestä, ystävistä ja yleensä vain elämästä, voinko?

Ei kun flossaamaan!