Koskenkohina

  Voi kuinka me sinua kaivataan! Vaikka tiesimme, että Liisan tila heikkeni ja heikkeni, tiedon tultua se on aina yhtä tuskallista.  Anna-Liisaa kohtasi tässä muutama vuosi sitten, se kaikkien pelkäämä Alzheimerin-tauti, joka tuli hiipien, inhottavasti ja kavalasti.  Taudin ensi oireet olivat unohdukset ja todellisen tuntuiset näyt, jotka olivat kuin unta.  Pelkotilat ja sekavuus yllättivät omaiset.  Jotenkin kaikki asiat tapahtuivat yhtä aikaa.  Liisan muutto omasta talosta, pienkerrostaloon, jossa asunto oli ruma.  Liisan omakoti talo hohti puhtautta ja oli sievä sekä kauniisti sisustettu.  Mutta talon hoito ei oikein enää onnistunut ja yksin asuminen kävi aina vain hankalammaksi ja niinpä tuli päivä, jolloin oma koti oli myytävä ja muutettava ei niin mieluisaan, pieneen asuntoon.  Joka on asunut omakotitalossa, on vaikea sopeutua asumaan asunnossa, jossa kuulet, kun naapuri käy wc:ssä, suihkussa ja kulkee rappukäytävässä.  Siellähän t...

  Maailman laidalla Eräs alkutalven päivä! Harmaita päiviä on riittänyt melkein pari viikkoa ja aurinkoa ei ole näkynyt kuin ehkä vilaukselta.  No päätimme olla välittämättä kosteasta ilmasta sekä harmaasta usvasta, joka tuntui leijuvan kaikkialla.    Päätimme, että menemme noin tunnin matkan päässä olevaan kansallispuistoon, ja käydä siellä vähän kävelemässä polkuja pitkin, ja nauttia ulkoilmasta. Perille päästyämme havaitsimme, että puistossa tehdäänkin huoltotöitä mönkijöiden voimalla.  Aloitimme tarpomisen reitillä ja heti metsään astuessa tuntui, kuin olisit astunut aivan eri maailmaan.  Puissa ei tietenkään enää ollut lehtiä ja ne seisoivat alastomina ja karun näköisinä, mutta kuitenkin osa ikiaikaisina, harmaantuneina. Maanpinnalla sammalet hohtivat eri vihreän sävyissä ja värit korostuivat kosteassa säässä.  Valitsemamme reitti siirtyi metsiköstä suon reunalle ja kulku uusittuja pitkospuita pitkin oli helppoa.  Tarkkaavaisuutta tarvittiin ...

Talven odotetuin ja ihanin juhla lähestyy ja valmistelut ovat jo useassa kodissa aloitettu.  Itselle käy jostain syystä niin, että ensimmäiset ajatukset joulusta tulevat mieleen jo kesällä.  Sieltä ihan vitsillä yleensä lähtee viestittely ystävien kanssa, että enää puolivuotta jouluun.  Siinä se sitten on, ensimmäinen ääneen lausuttu ajatus joulun tulosta ihan vain vitsillä, mutta niinhän se vain on. Näin marraskuun lopulla tuntuu, että joulu on ihan pian, enkä taaskaan ole aloittanut valmisteluja, ehdinkö enää?  Kaupat ovat aloittaneet koristeiden ja joulumakeisten myynnin jo lokakuun alkupuolella.  Tulihan niitä makeisrasioita jo ostettua, ja hyvältä maistuivat.  Ajatuksissa on ajatus, että onhan tässä vielä aikaa.   Tarjoiluvati odottaa joulun herkkuja! Lapsuuden joulu Joulu on lapsena ihana tai ainakin itse muistan niin.  Ei minun kotonani ollut mitään ns. kauppiaiden joulua, vaikka jotain joululahjoja saimmekin.  Yleensä lahjat o...