Metsäretkellä

 

Maailman laidalla

Eräs alkutalven päivä!

Harmaita päiviä on riittänyt melkein pari viikkoa ja aurinkoa ei ole näkynyt kuin ehkä vilaukselta.  No päätimme olla välittämättä kosteasta ilmasta sekä harmaasta usvasta, joka tuntui leijuvan kaikkialla.    Päätimme, että menemme noin tunnin matkan päässä olevaan kansallispuistoon, ja käydä siellä vähän kävelemässä polkuja pitkin, ja nauttia ulkoilmasta.

Perille päästyämme havaitsimme, että puistossa tehdäänkin huoltotöitä mönkijöiden voimalla.  Aloitimme tarpomisen reitillä ja heti metsään astuessa tuntui, kuin olisit astunut aivan eri maailmaan.  Puissa ei tietenkään enää ollut lehtiä ja ne seisoivat alastomina ja karun näköisinä, mutta kuitenkin osa ikiaikaisina, harmaantuneina. Maanpinnalla sammalet hohtivat eri vihreän sävyissä ja värit korostuivat kosteassa säässä.  Valitsemamme reitti siirtyi metsiköstä suon reunalle ja kulku uusittuja pitkospuita pitkin oli helppoa.  Tarkkaavaisuutta tarvittiin pitkospuilla kävelyyn, koska suolla tuntui olevan vettä aika lailla.  Lienee johtuu kuukausi aikaisemmin olleista sateista.   Vaikka oli arkipäivä, oli liikkeellä muitakin, ja ohitus pitkospuilla olikin hiukan haastavaa, että löysit puiden viereltä sen verran kuivaa ja kovaa maata, jonne saattoi astua.   

Lintuja tai muitakaan eläimiä ei näkynyt.  Pienet käkkäräiset männyt kasvoivat suolla ja aivan suon keskellä ei juuri näkynyt muuta kuin suokasveja.  

Suolta siirryttiin taas metsän kätköihin ja saimme ihailla vanhoja keloja sekä erilaisia sammalkasveja, jotka kuin kutsuivat kädellä kokeilemaan pehmeyttään.   Sammalia kasvaa myös kivien päällä jopa puunrungoilla. Läheltä tarkastellen ne kiehtovat kauneudellaan ja silti ne ovat niin hentoja   Olen lukenut, että sammalia on 900 eri lajia ja jokaisella kasvupaikalla on oma lajistonsa.  Olenkin saanut lahjaksi kirjan, jossa on kuvia ja tietoa eri sammal lajistosta ja paketissa oli vielä suurennuslasi.  Kun tarkastelee oikein läheltä sammalia ovat ne kuin kukkia, tosi kauniita.  Useassa laulussakin puhutaan sammalmättäästä, jolle voisi käydä makaamaan.  

Sammalen hennot varret, kurottavat kohti valoa

Taukopaikka

Saavuimme taukopaikalle, jossa oli katos, puuvaja ja wc.  Jo kaukaa sieltä kuului naurua ja savu nousi katoksen piipusta.  Me emme olleet varanneet evästä, joten kävimme vain lammen rannassa ja otimme muutamia kuvia.  Jatkoimme matkaa jo aikaisemmilta reissuilta tuttua polkua pitkin.  Polku kierteleekin eri metsätyypeissä, josta löytyy eri tyylistä metsää. Polku nousee välillä korkeille harjanteille ja  sieltä jälleen suolle.  Oli rappusia ja pitkospuita, jota pitkin kulku oli helppoa.  Pian olimmekin edenneet reitillä sinne missä voit ihailla suuren suurta puuta ja yrittää mitata käsivarsilla ympärysmittaa.  Siitä ei enää mennytkään kauaa, kun olimme tämän retken päätepisteessä.  Tosi virkistävää oli tarpoa metsässä ja tarkastella kelopuita, sammaleita, ym.  Päivän pituus on vain tosi lyhyt näin marraskuussa, joten emme halunneet tehdä pidempää vaellusta, ettei kävisi niin, että loppumatka olisi pitänyt kulkea pimeässä metsässä.  Lyhytkin reitti piristi ja ulkoilmasta sai uutta energiaa.

Portaita ja pitkospuita

Muita retkipaikkoja lähellä ja kaukana

 Olemme käyneet  Pyhä-Häkin kansallispuistossa useita kertoja, johtuen siitä kuten alussa kerroin se on n. 30 km päässä kotoamme.  Kiva päiväretki kohde vuoden ajasta riippumatta.  Toinen kansallispuisto, jossa olemme käyneet useasti, on Seitsemisen kansallispuisto.  Sieltä löytyy myös hienot maastot.  Korkeuseroja löytyy myös sekä useita eri reittejä. Kivoja nuotiopaikkoja ja ei sovi unohtaa Koveron aluetta ja taloa sekä taloon pitoon liittyneitä muita rakennuksia, jotka ovatkin kesäisin avoinna ja paikalla on opas, joka kertoo talon historiasta ym. alueeseen liittyvästä.  

Koveron punainen tupa sekä muita rakennuksia

Keväällä vierailimme Konneveden kansallispuistossa, joskin kävimme niin aikaisin kevät talvella, että osa poluista ja nousuista oli jäässä.  Ehkä teemme sinne oikein kunnon vaellusretken.  Siellä oli myös kovia nousuja ja hienoja maisemia.   Kesällä sitten vierailimme Oulangan kansallispuistossa kiertämässä pienen Karhunkierroksen, joka tarjosi jälleen elämyksiä laidasta laitaan.  Kävimme nimittäin edellisenäkin kesänä kiertämässä saman pienen Karhunkierroksen ja silloin halusin uida Jyrävä- kosken suvannossa.  Hyvältä tuntui, koska vaelluksella oli tullut tukalan kuuma, liikaa vaatteita ja olinkin jo etukäteen varannut uimavaatteet toisten vaatteiden alle, joten kuumahan siitä tuli.   Tänä kesänä osasimme varata Kuukkelille ruokaa mukaan, ja sieltähän ne tulivatkin katsomaan mitä meillä oli heille tarjottavana.  En tiedä onko Kuukkeleita enää Keski-Suomen alueella, joitakin vuosia sitten vielä näimme niitä, kun nuotiolla istuimme.  Kiersimme myös Riisitunturia ja sieltä löytyikin uusittu taukopaikka ja iso katos. Maaruskaa oli vielä hiukan jäljellä ja sumut tanssivat meille kuin keijut.

Jotain uuttakin

Kävimme kesällä myös uusilla reiteillä ja kävimmekin katsomassa Pähkänää.  Emme kuitenkaan menneet kallioille vaan laskeuduimme portaita pitkin laaksoon joen varteen laitetulle nuotiopaikalle makkaranpaistoon.  Jos alas laskeutuminen oli työlästä jyrkän rinteen vuoksi, oli vastaavasti nousu takaisin aivan yhtä kovaa.  Nuotiopaikalla tapasimme pari eri vaellusporukkaa, jotka olivat kiertämässä Isoa Karhunkierrosta.  Joen suisto oli hieno ja vesi virtasi rauhaisasti.  Taustalla kohosi jyrkkiä rinteitä.  Kuukkeleita oli täälläkin, joskin nämä eivät hakeneet tarjottua evästä kädestä vaan heitimme siihen viereemme ja rohkeasti linnut siihen tulivatkin.

Ehkä suomalaiseen luonteeseen sopii nämä karut maisemat ja ikihongat.  Tuulen suhina puissa ja rauha, joka erämaassa asustaa.  

Missä oletkaan?

                                                                                                   

Lähimetsät

Suomalaiset ovatkin uutisoinnin mukaan löytäneet retkipaikat ja kyllä itsekin suosittelen kaikille, että mennään metsään.  Aina ei tarvitse lähteä autolla ja ajaa 500 km:n päähän löytääkseen sisäistä rauhaa ja ennen kaikkea makkaranpaisto paikkoja.  Mukavaa metsän tuoksua ja nähtävää löytyy kyllä ihan läheltäkin.  Kesäisin voi kävellä hiihtolatujen pohjia, ne ovatkin hyviä kulkea, koska ovat tasaisi ja leveitä.  Helppo kulkea, vaikka lastenvaunujenkin kanssa.  Viime keväänä mekin kuljeskelimme näitä väyliä pitkin ja poikin ihan tuossa lähialueella.  Metsät ja retket siellä antavat meille jokaiselle erilaista hyvää oloa.  Kuka haluaa harjoittaa polkujuoksua kuka vain hiljalleen kuljeskella ja nauttia luonnon ihmeistä.  Löytää sellaista mitä ei kuvitellut olevankaan.

Myllykoski Oulangalla

Pyhä-Häkin uutta reittiä

Hiljaa virtaileva joki