Joulun odotusta

Talven odotetuin ja ihanin juhla lähestyy ja valmistelut ovat jo useassa kodissa aloitettu.  Itselle käy jostain syystä niin, että ensimmäiset ajatukset joulusta tulevat mieleen jo kesällä.  Sieltä ihan vitsillä yleensä lähtee viestittely ystävien kanssa, että enää puolivuotta jouluun.  Siinä se sitten on, ensimmäinen ääneen lausuttu ajatus joulun tulosta ihan vain vitsillä, mutta niinhän se vain on.

Näin marraskuun lopulla tuntuu, että joulu on ihan pian, enkä taaskaan ole aloittanut valmisteluja, ehdinkö enää?  Kaupat ovat aloittaneet koristeiden ja joulumakeisten myynnin jo lokakuun alkupuolella.  Tulihan niitä makeisrasioita jo ostettua, ja hyvältä maistuivat.  Ajatuksissa on ajatus, että onhan tässä vielä aikaa.

 

Tarjoiluvati odottaa joulun herkkuja!

Lapsuuden joulu

Joulu on lapsena ihana tai ainakin itse muistan niin.  Ei minun kotonani ollut mitään ns. kauppiaiden joulua, vaikka jotain joululahjoja saimmekin.  Yleensä lahjat olivat vaatteita eli niitä, joita tarvitsimme ja ehkä mukana oli myös, joku pieni lelukin.  Niitä joulukarkkejakin löytyi pukin kontista.  Muuta ei odotettukaan.  Uudet lapaset tai villapaita oli hienoa pukea päälle ja näyttää sitä kavereille.  Joskus sai ehkä sukset tai luistimet.  Itse jouduin luopumaan joulupukista ollessani siinä 12-vuotias, kun äitini kerran ennen joulua kysyi minulta; uskotko vielä joulupukkiin?  Silloin jouduin ilmoittamaan, että olin jo koulutovereiltani kuullut, että koko joulun lumous joulupukki sitä ei ollut olemassakaan.  Mikä pettymys. Siitä asti minäkin osallistuin joululahjojen hankintaan.  Isäni antoi minulle hiukan rahaa ja kehotti ostamaan jotain äidille.  Voi miten hienoa oli mennä kauppaan ja ostaa jotain ihan omalle äidille lahjaksi.  Taisin ostaa puisen lastan ja työmekon, jollaisia vielä äidit käyttivät kotitöissä.  Tämä kotimekko sai uuden elämän joskus 80-luvulla matossa, jonka kudoin kangaspuilla.  Sieltä se minua kurkistaa ja muistuttaa minua äidistä ja niistä ajoista, jonne ei ole paluuta.  Nämä matot ovat vieläkin tänä päivänä käyttämättömiä ja kuin uusia, koska minulla ei ole ollut sellaista kotia, jonka lattialle olisin voinut ne levittää. Itse ajattelin, että kunhan saan joskus kesämökin tai jonkun perinnetalon pääsevät matot juhlapaikalle tupaan tai eteiseen, niin vain ei ole käynyt.  Ehkä ne joskus löytävät sellaisen kodin, joka ottaa ne vastaan ilolla.  Muistan veljeni lahjalistan, jonka hän kirjoitti pukille kiltti joulupukki, minä haluaisin koottavia lentokonemalleja, muovisia sotilas ukkoja, karkkeja ja ehkä joku pehmeä paketti.  Taisi veljeni saada sen mitä toivoi.

Aika rientää, päivät lyhentyvät johtuen tietenkin valon määrän lyhentymisestä. Kuljemme kuitenkin kohti valonjuhlaa.  Silloin mitä erilaisemmat kynttilät ja lyhdyt sekä muut valot antavat valoa tähän pimeyteen.  Pian kuitenkin koittaa se hetki, kun pimeys taittuu, joskin päivän valoisuuden piteneminen etenee hitaasti, mutta kuitenkin.  Siellä se juhannus jälleen nostaa päätään.

 

Kanelimuroleipiä, ne menivät omaishoitajille eväskassissa

Joulukoristeet

Olen yrittänyt vähän laitella pieniä patterilla toimivia valoja sinne tänne valaisemaan syksyn pimeyttä ja tänään tein päätöksen, että laitan tänä vuonna joulukuusen jo hyvissä ajoin paikoilleen.  Koristelen sen viime vuoden tyyliin, useat pienet valot ja muutamia lasipalloja sekä harsokankaasta taiteltuja rusetteja sekä tähti ja koriste. joka on koristanut joulukuusta jo lapsuudestani lähtien.  Se pääsee aina juhlapaikalle kuusessa, niin että, se varmasti huomataan, ei nauhoja. 

Minulla on useita joulukoristeita, jotka ovat koristaneet jo lapsuuteni joulupuuta.  Kuinka hyvin ne ovat aikaa vastaan säilyneetkään.  Siksi ihmettelenkin kauppojen joulukoristeita, kuinka paljon niitä joka vuosi on kaupan.  Ostavatko ihmiset joka vuosi uusia koristeita koteihinsa?  Muistan kun Tampereella Lielahdessa oli Kodin Ykkönen ja heidän joulukoristeensa olivat hienoja ja niitä oli tosi paljon.  Kuitenkaan ne eivät menneet kovinkaan hyvin kaupaksi ja joulun jälkeen he yrittivät myydä niitä alennuksella.  Taisin itsekin ostaa jokusen koristeen seuraavaa joulua silmällä pitäen.  Alennusmyynnin loputtua koristeita oli vielä myymättä hurjat määrät, en tiedä mihin sitten joutuivat.  Roskiin varmaankin. Eli kuten aikaisemmin sanoin; ei joulukoristeita tarvitse joka vuosi vaihtaa.  Tässä on ainakin säästämisen paikka ja käytetään niitä, joita meillä jo on ja jätetään ostamatta uusia.  Joulun voi koristella aivan hyvin myös entisillä koristeilla.  Lapsetkin oppivat arvostamaan entisiä kuusen koristeita ja niistä voi tulla heille tärkeitä kuten minulle on tullut tärkeäksi laittaa se lapsuuden koriste kuuseen.

Jouluvaloja on nykyään jokaisen makuun varmaakin.  Ulkona loistavat kauniit valot useissa pihoissa.  Nykyään on melkein luovuttu värillisistä valoista pihamaalla.  Pihoissa valot ovat löytäneet kaiteita, pihapuita, aitoja, talojen räystäitä jne.  Nykyiset valot eivät edes ole sähkösyöppöjä, joten on todella kivan näköistä kulkea katuja pihavalojen loistaessa.  Yhden talon polkupyöräkin oli saanut ulkovalot ylleen.  Tänä vuonna huomasin, kauppoihin tulleen lipputankoon laitettavat valosarjat, ihan kivat.  Itse tein valokuusen.  Metsästä hain muutaman vanhan oksan ja siihen viritettiin narut ja aseteltiin oksat kuusen muotoon ja valonauha kierrettiin ympärille.  Ihan kiva tuli, toki olisi voinut olla suurempikin.  Lyhdyt aseteltiin terassille ja niissä onkin poltettu ahkerasti kynttilöitä, toinen suurista lyhdyistä kaatui myrskyssä ja yksi lasi meni rikki.  Nyt täytyy yrittää löytää lasiliike, josta voisi ostaa tilalle lasin.  Myrsky oli niin kova, että naapurilta tuuli vei osan peltikatosta.  Toivotaan, että se oli tälle vuodelle viimeinen.

 

Hyvä joulumieli!

Toivottavasti tänä vuonna meiltä kaikilta löytyy erittäin paljon joulumieltä.  Toiset sanoo, että se fraasi, mutta ainakin minä koen aina jouluna hyvää mieltä.  Se valtaa minut aina aaton aattona, jolloin kaikki valmistelut on saatu valmiiksi ja kun istahtaa iltasella katsomaan omaa kotia ja sen koristeita, jotka useat ovat kuten jo aikaisemmin kerroin osa omasta lapsuudesta asti.  Hyvin ne sopivat uusien koristeiden kanssa joulun aikaan.  Joulun perinteisiimme kuuluu se, että serkkuni tulee perheineen meille aattona syömään jouluateriaa.  Syödään yhdessä ja nautitaan jouluruuasta kiireettä.  Tunnelma on kiva ja lämmin.  Ruokailun jälkeen on sitten vuorossa joululaulujen aika.  Muutama laulu, perinteisiä ja uusiakin otetaan mukaan.  Laulun jälkeen juodaan kahvit.  Lahjojakin vaihdellaan, joskin lasten kasvettua, lahjojen antaminen ja vastaanottaminen ei ole niin tärkeää, vaan yhdessä vietetty aika jouluna antaa sen hyvän olon ja mielen.  Joulun taikaa!

Viime vuonna kävimme hakemassa joulumieltä ja joulurauhaa metsän siimeksestä aaton aattoiltana.  Teimme ison nuotion ja sen loisteessa istuessa se joulumieli jotenkin vain löytyi.  Kaikki kiire ja hössötys unohtuivat.  Itselläkin oli ollut tosi kiireinen joulukuu, pikkujoulujen sekä erilaisten tilaisuuksien myötä.  Nyt ne kaikki kiireet hävisivät ja nuotion loimussa oli kiva istuskella ja jutustella ystävien kanssa.  Juotiin nuotiokahvit eikä muuta tarvittukaan.  Pimenevässä illassa nuotion loimua katsellessa kaikki turhanpäiväinen suli pois.  Nuotiossa puut räsähtelivät ja lennättivät kipinöitä korkeuksiin.  Tuntui, ettei valopiirin ulkopuolella ole mitään. 

Nuotion loimussa!

Hyvän joulumielen voi saada myös lahjoittamalla rahaa tai tavaraa hyväntekeväisyyteen.  Erilaisia joulupuita löytyy kaupoista, seurakunnista ja onhan vielä Pelastusarmeijan joulupatakin, johon voi jotain antaa.  Toki tänä vuonna on monissa perheissä koronan vuoksi saattaa olla vähemmän rahaa käytettävänä kuin aikaisemmin, mutta ihan pienestäkin voi antaa tai tehdä omin käsin joitain.  Vähempi osaisia voi muistaa leivonnaisin tms.   Vanhuksille jopa tuntemattomille voi lähettää joulukortteja, monelle vanhukselle tämä tuntemattomalta saatu kortti tuo hyvän mielen ja se voi olla ainoa kortti, jonka vanhus jouluna saa.

 

Joukosta poissa

 Itsellä ei ole enää omia vanhempia elossa, mutta joko aaton aattona tai jouluaaton aamuna käymme viemässä läheisten haudoille kynttilöitä.  Hautausmaalla ihanat valot loistavat ja valaisevat hautakiviä.  Monesta vastaantulijan suusta kuuluu Hyvän Joulun toivotus, kun tuntemattomat siellä käytävillä kohtaavat.  Jostain syystä aika joka haudoilla nykyään vietetään, on lisääntynyt samassa suhteessa kuin itselle on tullut vuosia.  Kori, jossa kynttilöitä kuljetetaan, on joka vuosi täydempi.  Se kuuluu elämään, joskin ei toivottavaa.  Jokainen haluaisi pitää omaisia itsekkäästi omassa elämässään ikuisesti.  Aina kun, joku omasta suvusta omalla vuorollaan päättää elämänsä, se on kuin luovuttaisi jotain itsestään.  Jouluna on hyvä rauhoittua ja muistella myös näitä poisnukkuneita ystäviä ja sukulaisia.  Ellei pääse kynttilöitä viemään hautausmaalle voi jokainen sytyttää kynttilän kotonaan.  Joulunsanoma on hyvä myös muistaa, miksi joulua vietetään.  JOULU on ilon ja lasten juhla ja siitä on syytä myös aikuisten riemuita.  Tehdään tästä joulusta kaikkien aikojen paras.

Oikein hyvää joulun odotusta!