Juhlat

Juhlat

Kaikki ovat pukeutuneet parhaimpiinsa.  Pikkutytöt kesämekkoihin ja nuoret pojat ja miehet uusiin pukuihin. Naiset ja äidit näyttävät kauniilta kesämekoissaan ja juhlapuvuissaan. Kaikkien hiukset ovat aseteltu kauniisti.  Juhlapaikka on koristeltu kukkasin ja pöydillä hohtaa valkeat liinat ja kattauksen värit sointuvat toisiinsa, niin pöytäliinat, kukat kuin lautasliinatkin.  Kynttilät on sytytetty.  

Kattaus oli kaunis

Alkumaljat kimaltavat ja kuplivat  odottaen ottajiaan. Kaikki valmiina hienoon juhlaan.  Juhlaan on panostettu ja se näkyy kaikessa.  Juhlapaikan koristelu, juhla-asujen valinta.  Unohtamatta tarjottavia.  On pyydetty catering yrityksiltä tarjouksia.  Niistä sitten valikoitui se, joka tuntui eniten omalta.  Osa kahvipöydän tarjottavista leivottiin itse.  Kutsukortit teetätettiin ja lähetettiin hyvissä ajoin.  Vastauksiakin tuli, mikä oli yllätys, sillä useat ystävät joiden kanssa asiasta juteltiin, kertoivat omista kokemuksistaan ja sanoivat, että yleensä vastauksia ei tule kuin muutama.  Juhlijoita kuitenkin ilmaantuu juhlaan.  No onneksi juhlan järjestäjät osasivat odottaa tätä ja varasivat kaikkia tarjottavia reilusti.   Paljon on ollut työtä ja muistettavaa juhlien onnistumiseksi.  Listoja laadittiin jo talvella ja hankinnat aloitettiin kolme kuukautta ennen tilaisuutta.   Vaikka itse ruoka ja muut tarjottavat tulevatkin pääosin muualta on muuta ostettavaa paljon.  Oli jopa mietitty ohjelmaakin joitain pieniä leikkejä ym.

Itse juhlapäivä valkeni kauniina ja juhlamieli valtasi päivänsankarin.  Hyvissä ajoin oltiin juhlapaikalla ja tehtiin vielä viimeisiä korjauksia kattauksiin ja koristeisiin.  Vaihdettiin juhlakengät jalkaan.  Asetuttiin valitulle paikalle, jossa vieraat otetaan vastaan. 

Ei aikaakaan, kun ensimmäiset vieraat saapuivat.  Siinä vaihdettiin tervehdyksiä hyvän tavan mukaisesti.  Lahjat ja kukat löysivät lahjapöytään.  Kiva kun pääsitte tulemaan, olkaa hyvä ja ottakaa siitä alkumalja, kilistellään sitten hetken päästä kaikki yhdessä.  Tämä nuori neito näyttää Teille pöydän jonne voitte mennä istuskelemaan.  Tämä sama toistui ja kaikki olivat iloisella mielellä ja hyvällä tuulella.  Juhlapaikka täyttyy vieraista ja sitten onkin aika nostaa malja päivän sankarille.  Tervetuloa juhlaamme ja viihtykää ja muistakaa syödä hyvin.  Siitä juhla lähtikin käyntiin.

Siinä vaiheessa, kun juhlaväki etsi itselleen pöytää johon sijoittua oli usean vieraan ensimmäinen toimenpide kaivaa kännykkä jostain joko taskusta tai laukusta pöydälle.  Mitä ihmettä.  Onko kaikilla joku hälytystila meneillään?  Vieraat oli sijoitettu niin, että varmasti olisi pitänyt tuntea vierustoveri ja juttelu olisi lähtenyt kuin itsestään käyntiin.  Nyt kävikin toisin.  Juhlapöydissä vallitsi hiljaisuus ja vain sormet liikkuivat näppäimillä, kun kännykät ottivat yhteyttä nettiin ja cattiin tai mitä mihinkin.  Päät painuivat alas.  Jokunen vieras yritti häveliäästi pitää laitettaan sylissään, jottei se olisi niin näkyvillä. 

Ensin pidettiin muutamia puheita, jotka olikin valittu hyvin ja monesta pöydästä kyllä kuului naurua ja hihitystä, mutta osassa pöydistä oli edelleen hiljaista ja katseet olivat luotuna laitteisiin.  Ruokailun aikana kännykät siirtyivät kuin luonnostaan toiseen käteen ja ruokailu tapahtui yhdellä kädellä.  No hyvinhän se tuntui onnistuvan.  Vaan olisin ehkä ja ehkä peräänkuuluttanut kahden käden taktiikkaa juhlaruoan syönnissä.   Ruokailun jälkeen oli vuorossa pikku visailuja ja leikkejä.  Seremonia mestarilla oli täysi työ saada osallistujia näihin hupaisiin juttuihin.  Harva oli samalla aaltopituudella visailun pitäjän kanssa.  Melkeinpä voisi sanoa, että tyhjälle salille hän puhui.  Onneksi jokunen löytyi jotka, olivat valmiita uhraamaan itsensä ja maineensa hauskojen asioiden eteen. 

Tässä vaiheessa nämä innokkaimmat puhelimien räplääjät hiipivät ulos kauniiseen ilmaan, haukkaamaan raitista ilmaa.  No saihan sitä, mutta siinä vaiheessa aloitettiin kavereille soittelu. 

Kesäjuhlat olivat ennen lapsille mukavia juhlia, koska yleensä juhlapaikalle oli heille järjestetty ulos puuhaa ja lapset jopa luonnostaan juoksentelivat ja kirmasivat ulkona.  Nyt nämä uuden ajan lapset istuivat sisällä ja pelasivat kännyköillään pelejä, kuka mitäkin.  Ei kuulunut iloista ja riemullista lasten naurua eikä kiljahduksia.  Hiljaista oli sielläkin taholla.  Onneksi mummot ja papat pitivät jutustelusta huolen.

Kahvien ja kakkujen syömisen jälkeen oli tarkoitus hiukan tanssahdella juhlan kunniaksi.  Orkesteri soitti kivoja kappaleita, mutta nuorisoa ei tanssiparketilla näkynyt, vaikka osa biiseistä oli valittu juuri heitä varten.  

Booliakin tarjottiin ja sen uskottiin hiukan kirvoittavan kielenkantoja ja sekä että tanssijalka alkaisi vipattaa.  No tässäkin tapauksessa vanhempi väki otti tilanteen haltuunsa.  Nuoriso ja nuoret aikuiset istuivat edelleen pöydissään ja kännykät näyttelivät pääosaa.  Välillä sieltä joku nousi ja haki jotain juomaa.  Lasten pöydästä haettiin ja vierailtiin usein karkkibuffetissa joka, oli heitä varten järjestetty. Pelaamisen ohessa karkit maistuivat.

Ilta kului juhlan sankarin mielestä varmasti liiankin nopeasti.  Hiukan kyllä oli apaattiset juhlat, koska ilman soittajia olisi välillä voinut kuulla, jos neula olisi pudonnut lattialle.  Eipä tullut toivottua juhlaa, jossa sukulaiset ja ystävät olisivat tutustuneet toisiinsa ja saaneet jopa ehkä uusia tuttavia toisistaan.  Edes leikkien ja hupailujen avulla ei saatu juhlaväkeä rentoutumaan ja seuraamaan mitä tapahtuu, tai osallistumaan.  Kännyköistä tuli varmaan mielenkiintoisempaa juttua tai ohjelmaa.  Sosiaalinen media kaipasi juuri juhlan ajan osallistumista. 

Juhlat lähenivät loppuaan ja vieraat alkoivat poistua paikalta.  Kiitos, kiitos oli kivat juhlat.  Tätä toistivat myös nämä hiljaiset juhlijat.  Kännykät olivat palanneet taskuihin ja käsilaukkuihin.  Voi että oli mukaa, kun joku viitsii järjestää vielä nykyaikana juhlia, jossa tapaa sukulaisiaan joita ei muuten kovin usein näe.  Kiva juttu.

Päivän sankaria lohduttivat saadut lahjat ja kukat.  Kiva, kiva.  Olisihan ne vieraat voineet jättää edes tämän kerran ne puhelimet autoon tai vaikkapa kotiin.  Miksi ei? Ja kun niin paljon odotimme juhlalta ja teimme valmisteluja, olivatko ne aivan turhaa?

Nyt kun oikein muistelen juhlia ja tapahtumia, joissa olen ollut mukana, jostain syystä kännykät ovat vallanneet melkeinpä paikan kuin paikan, jossa vain ihmisiä on mukana.  Kerran olin jopa muistotilaisuudessa, jossa kesken adressien luvun alkoi vieraan kännykkä soimaan. 

Me suomalaiset itse mukaan lukien olemme kännykkä kansaa.  Jos menet bussipysäkille, ei kukaan juttele toisten odottajien kanssa, vaan kännykät ovat monen kädessä ja peukalo vain tekee liikettä.  Lenkkeilijöille on tehty käsivarsikoteloita, johon kännykän saa mukaan.  Kuinka me puhelimen kautta jutustelemme, vaikka ihan lehtimyyjille ummet ja lammet, mutta sille joka on bussissa vierustoveri ei hiiskuta sanaakaan.  Piiloudutaan vain käynnykän taakse – ettei vain tarvitse sanoa kenellekään mitään.  Mitä kummaa on tapahtunut?  Toisaalta sen ymmärtää myös, että sen kännykän välityksellä voidaan pitää yhteyttä kaikkialle.  Mutta entä nämä lähellä olevat ihmiset, mitä jos juteltaisiin ihan heillekin.  Voit jopa yllättyä itsekin, kuinka mukavalta tuntuu jutustelu jopa ihan ventovieraiden ihmisten kanssa.  Ja se joka on vierelläsi voi olla juuri se tosi yksinäinen ihminen, joka epätoivoisesti kaipaa juttuseuraa.

Olemmeko todellakin unohtaneet hyvät tavat.  Jätetäänkö tänä kesänä kännykät kotiin tai vaikka autoon juhlan ajaksi??