Loma pettymyksiä

Kesäloman viimeinen päivä!  Nyt se on koittanut. Maanantaina alkaa jälleen työt ja nyt pitäisi yrittää nauttia tästä lauantaista vielä täysin rinnoin.

Aika on rientänyt tosi kovalla vauhdilla.  Tuntuu kuin, juuri olisi ollut toukokuu ja ne kuumat päivät, joita se meille tarjosi.  Rakastan kevättä yli kaiken.  Se tarjoaa meille lupauksen tulevasta. Nyt vain tänä vuonna kävi niin, että tuntuu ettei kevättä ollut lainkaan tai se jäi odotettua lyhyemmäksi.  Kesä alkoi jo toukokuulla. Kiva niin.

Loman odotus

Kaikki alkoi minusta jo maaliskuulla.  Keski-Suomessa oli talven jäljiltä lunta tosi paljon.  Omakotitalon piha-alue oli sitä jo niin täynnä, että pelkäsimme jo, että alue loppuu ja mihin me sitten enää lunta laitamme, naapurin pihaan vai?  Luulin ja kuvittelin mielessäni, että kun lumi alkaa sulaa tulee aivan uskomattomat loskakelit, vaan toisin kävi.  Olin noin 2-3 viikkoa poissa muissa maisemissa enkä virallisen työpaikkani työkiireiden vuoksi päässyt käymään ja sinä aikana olikin lumi sulanut ja loskakeleistä, ei tietoakaan.  Lumi vain suli ja haihtui taivaan tuuliin.  Huhti-toukokuulla päivät vain hujahtivat.  Oltiinkin jo kesän kynnyksellä eli kesäkuun alussa.  Silloin heräsivät jo odotukset tulevasta lomasta ja kaikesta kivasta mitä voisin lomalla tehdä. 

Loma varpaat!

Työpaineita

Tosin oikeata lomaa neljän viikon virallisella lomalla minulla oli vain yksi viikko.  Muut kolme menivät toisessa työssä, jota joudun välillä tekemään.  Mutta virallisella lomalla minä voin asua kotonani ja se jo riittää, että voin kokea olevani lomalla.  Voin viettää illat kotona ja puuhailla mitä nyt, milloinkin haluan.  Tosin illat työn jälkeen menivät usein toipuessa työstä.  Viis siitä, vapaata, ihanaa. No eipä vielä lomailla koska oltiin tarinassa vasta kesäkuun alussa.  Nämä päivät ovat arvokkaat ja kuten sanoin antavat lupauksen tulevasta.  Kesäkuu on virallisessa työssäni aina hyvin kiireistä aikaa ja vielä iltaisinkin on puuhaa, eli päivät venyvät pakostakin.  Kyllä sitä vielä jaksaa, vaikka ihan nuori en enää olekaan.  Tosin työvuosia tässä työssä on jo 28 joten ehkä alkaa hiukan puuduttaa.  Ihmiset ympärillä ovat vaihtuneet, mutta itse työpaikka ja sen ympäristö on ollut sama jo pitkän aikaa.  Kiva paikka, mutta paineet kovat.  Yhdistys työnantajana ei ole minun työvuosien kokemuksella mikään ihanne työnantaja.  Koska varsinaista esimies kokemusta ei useammallakaan henkilöllä ole, heillä jotka ovat työsopimukseen merkitty esimiehiksi.  Esimiehiä on kaksin kappalein, toinen toiselle osa-alueelle ja toinen toisaalle.  Ja nämä esimiehet vaihtuvat toinen, joka kolmas vuosi ja toinen hyvässä tai huonossa tapauksessa joka vuosi.  Ole siinä kaikkien mieliksi.  Sitten vielä muut hallituksen jäsenet yrittävät tai luulevat olevansa vielä sellaisessa asemassa, että voivat kertoa mitä tulee tehdä.  Jos antaa kaikkien pomottaa ei työnteosta tule tuon taivaallista.

Mikä neuvoksi?

Nyt tämä työpaikka on muuttunut tai ennen kaikkea sen ilmapiiri hyvin epämiellyttäväksi.  Ns. hallituksen pamput eli pääpomot, jotka johtavat toimintaa ovat alkaneet painostaa minua tietyillä asioilla, vaikka katson etten voi suostua heidän ideoihinsa.  Minun tulisi panostaa rahallisesti tähän projektiin ja käyttää kaikki aikani niin arjet kuin viikonloputkin heidän ideoidensa toimeenpanijana.  Kuten kerroin on minulla aika pitkä aika kokemusta tästä toiminnasta, jota he nyt ovat uudistamassa ja vaatimassa minulta panostusta asiaan.  Tuntuu uskomattomalta, että se työpanos, joka on tälle yhdistykselle annettu ei kuitenkaan riitä vaan minua kohdellaan, kuin olisin taakka tai epämiellyttävä asia, ja jonka olen aistinut, halutaan päästä eroon.  Vaikka olen pitänyt lomia, olen koko ajan kantanut yhdistyksen puhelinta mukanani ja vastaillut aina, jos vain on ollut mahdollista siihen tuleviin puheluihin.  Olen käynyt yli kahdensadan kilometrin päästä kesken loma-ajan maksamassa yhdistyksen laskuja ja hoitamassa tiloihin avaimia, jos on ollut tilavuokrauksia.  Näille kaikille ei anneta mitään arvoa. Vaan asetetaan mahdottomia vaatimuksia.  Kaipa toivovat, että sanon itseni irti. Nyt jos asiat kärjistyvät niin, etten ja en todellakaan pysty heidän vaatimuksiinsa vastaamaan, joutuvat he minut jotenkin laittamaan syrjään, kuinka he voivat sitten ja voivat tietysti nykyisen lainsäädännön puitteissa irtisanomaan ja ottamaan uuden työntekijän.   Minulta odotetaan vastauksia kesäloman päätyttyä ja siksikin lomalta paluu tuntuu entistä karummalta kuin muina vuosina.   Pieni toivonkipinä on vielä ilmassa, koska tämä yhdistys toimii kuten muutkin yhdistykset eli jäsenet päättävät kaksi kertaa vuodessa suuret asiat ja tämä asia on ollut jo aikaisemmissakin kokouksissa esillä ja siellä jäsenistö ei hyväksynyt ko. toiminta ideaa pääpomojen esitystä, jää pieni toivonkipinä nyt, että koska jälleen syksyllä valitaan uusia jäseniä hallitukseen ja pääpomot valitaan joka vuosi uudelleen, on jäsenistössä ilmennyt jo keväällä ns. kapinamieltä heidän edellisistä päätöksistään, että nämä pääpomot vaihdetaan sellaisiin henkilöihin, jotka eivät kannata tätä nykyisten uudistusmieltä.  Tosin se on vain haave.  Jos saisin asiaa pitkitettyä marraskuulle asti, voisi asiat ratketa kuin itsestään.  Koko kevään ja kesän ja jo edellisenä kesänä alkoi tämä painostus minua kohtaan.  Koska, työni on yksinäistä puurtamista päivittäin ei työmotivaatio ole ollut kovinkaan hyvä.  Joudun vielä asumaan samassa talossa, kuin jossa olen työssä ja voitte vain kuvitella, kuinka hankalaa se välillä on.  Olet ns. aina työssä.  Ovikello ja puhelimet soivat aamulla, illalla ja viikonloppuisin. 

Ihmisen paras kaveri - ihana Myy!

Näistä kaikista paineista johtuen lomaa odottaa kuin kuuta nousevaa.  Niin myös tänä vuonna ja nyt se on loppu.  Maanantaina alkaa taas sama uudelleen.  Ennen lomaa en ollut saanut kunnolla nukutuksi paineista johtuen, nyt olen hiukan saanut univelkaa maksetuksi niinä päivinä jolloin olen ollut vapaana.  Muuten työvuoroihin on pitänyt mennä milloin kuudeksi milloin seitsemäksi. Eli iltasella ei ole voinut kovin myöhään valvoa ja ihailla yötöntä yötä.

Ja entäs ne lomasuunnitelmien toteutukset?  Loman loppuminen herättää huonon omantunnon ja ehkä mielipahaankin.  Jaa että miksi vai?   Kuten varmaan jotkut muutkin lomailijat niin minäkin kuvittelin ja loin itselleni työlistan mitä kaikkea haluaisin ja toivoisin tekeväni lomallani.

Koska tein muuta työtä kolmeviikkoa ajattelin, että ehtiihän tässä vielä.  Iltasella aikaa olisi vielä ollut, mutta jotenkin se aika vain valui käsien välistä.  Vietin muutamana iltana ns. terassi elämää, eli omalla terassilla makoilin auringossa ja nautin yli kaiken lämmöstä.  Siirtelin puista paaden paadenia aina sitä mukaan mihin aurinko paistoi.  Siinä se meni ilta.  Olin vain jotenkin niin väsynyt talven jäljiltä, ettei sitä ylimääräistä energiaa enää ollutkaan pihatöihin. Grilliä käytettiin ja hyvät sapuskat sillä saakin aikaiseksi.

Vihdoinkin lomalla

Siinä se pariviikkoa juhannuksen jälkeen meni ja koittihan se minunkin lomaviikkoni ja suuntasimme ystäväperheen kanssa Kalajoen Hiekkasärkille.  Siellä oli tosi rentouttavaa olla ne kolme päivää, jotka vietimme lomamökissä asustellen.  Sattui vielä hyvät ilmat, aurinko paistoi ja lämmitti.  Tosin merivesi ei ollut minusta niin lämmintä, että olisin uinut, miespuoliset seurueemme jäsenet kyllä kävivät uimassa.  Me muut kahlasimme rantavedessä ja niillä hiekkasärkillä.  Siinä vesi tuntui hyvältä ja hiekka hieroi jalkapohjia.  Loput lomaviikosta vietimme vain oleillen.  Kävimme yhtenä päivänä Tuurissa.  Ja yhtenä päivänä Turussa.  En nyt voi olla mainostamatta, kävimme syömässä Göran ravintolassa ja en ole ikinä syönyt mitään niin hyvää kuin mitä he tarjosivat saaristolaispöydästään.  Te, jotka mahdollisesti menette Turkuun, käykää ihmeessä maistamassa, ette pety.

Turun kirkon lasimaalauksia

Alttaritaulu

Mekin sytytimme kynttilän veljeni muistolle!

Tämä viimeinen työviikkoni on ollut tosi kuumaa.  Työpaikalla lämpötila oli huima, no tosin iltasella pääsi aina uimaan.  Vesi oli lähellä olevassa järvessä niin lämmintä, että siellä voisi uida, vaikka kuinka kauan.  Tosin ei se hirveästi virkistä. 

Loma odotukset - mitä niistä!

No niihin loma odotuksiin.  Emme käyneet koskikalalla, emme laittaneet pihaa kuntoon, hyvä että nurmikko tuli ajettua.  Ei laatoitettu tulokäytävää, kuten alkueväästä vielä suunnittelin.  Ei tehty lisä terassia.  Kaikki työlistalla olevat asiat jäivät tekemättä, miksi?  En osaa vastata.   Onko niin, että kun ikää tulee ja energiatasot ovat mitä ovat, ei saakaan enää aikaiseksi sitä mikä ennen olisi ollut vain pieni homma.  Jo pelkkä ajatus, että pitäisi vielä iltasella aloittaa jotain isoa kauhistuttaa. 

No ehkä laulun sanoja lainatakseni; vielä on kesää jäljellä.  Tosin enää on harvakseltaan käytettävänä viikonloppuja, joista osa menee työssä ja osa jää käytettäväksi.  Jospa niistä päivistä jonkun tai jotkut ennen syksyä saisi käytettyä näihin hommiin, jotka nyt jäivät tekemättä.  Itse aiheutettuja ahdistuksia. Ehkpä jos en ensi kesän loman kynnyksellä teksikään suunnitelmia?

Hyvää kesän jatkoa kaikille ja lomalaisille nauttikaa lomastanne! Kyllä ei ole Suomen kesän voittanutta. Ihania paikkoja on, vaikka kuinka ja puhdasta luontoa.  Uida voit vaikka millaisessa lammessa niin halutessasi. Voit viettää rauhassa lomaasi missä päin Suomea haluat.