Lontoo

Lontoo

Ilta Lontoossa 

Matkasuunnitelmia

Kaunis kesä meni menojaan, mutta heinäkuulla päätimme, että koulujen syys lomalla mennään Lontooseen.  Siinä loppukesä meni ja vielä syyskuulla saimme nauttia ihanista lämpimistä päivistä. 

Ei aikaakaan, kun koitti lähtöpäivä tai yö.  Jotenkin kummastuttaa tuo ainainen yöllä lentoasemalle lähteminen.  Yö-uni jäi kuten aina vähiin ja pian sitä istuttiin autossa matkalla Helsingin lentoasemalle.  Tosin Tampereelta sinne ei matka edes kauaa kestä.  Ystävämme joutuivat ajamaan puolet pidemmän matkan takaa.  Välillä soiteltiin, että missä ollaan menossa? 

Englantiin on helppo matkustaa, ainoa huono puoli on valuutta.  Puntia piti vaihtaa hiukan mukaan, vaikka korttiostaminen on se helpoin tapa.  Taksissakin pystyi maksamaan kortilla.  Lento on lyhyt.

Matkavalmistelut

Itse matkavalmistelut sujuivat jo ehkä rutiinilla, olimmehan olleet niin Lontoossa kuin muuallakin jo useita kertoja.  Ainoa mietintää aiheuttava asia oli, kuinka pakkaan vaatteet käsimatkatavaroille varattuun laukkuun.  Sitten keksin, että laitan vaatteet rullalle.  Olin valinnut sellaisia vaatteita ja sellaisista aineista, että ne eivät juurikaan kärsineet rullalla olostaan.  Alusvaatteet pakkasin pieneen pussiin, jonka sai suljettua, ja sulkemisen yhteydessä painelin pussia niin, että ilmat tulivat ulos.  Kuin tyhjiöpakattuina ne veivät vähän tilaa.  Samoin laitoin sukat.   Tällä pakkausmenetelmällä vaatteet ja muut tarvikkeet mahtuivatkin tosi hyvin laukkuun ja jäi vielä tilaakin.  Toiset kengätkin sopivat vielä laukkuun mukaan.  Pakkasin vielä matkalaukkuun repun, koska matkoilla kun kuljetaan, reppu on mitä mainioin matkakaveri.  Ei tarvitse käsissä roikotella käsilaukkua, minusta naisellisuuteni ei tästä kärsi.  Samoin reppuun voi laittaa juoma pulloja ja vaikka kameran sekä muita tarpeellisia välineitä.  Paluulennolla se osoittautuikin oivalliseksi, koska saimme jo hotellille ilmoituksen, että kaikki matkatavarat laitetaan ruumaan.  No reppua ei.  Siihen sitten ostettiin lentoasemalta Lontoossa tuliaiset ja lentoliput ym. kulkivat siinä.

Uudet kengät hankittiin edelliseltä Lontoon matkalta viisastuneena.  Lähdimme huonoilla kengillä ensimmäiselle kaupunkilomalle ja niinhän siinä kävi, että jouduin ostamaan siellä toiset kengät, joilla pystyin kävelemään paikasta toiseen.  Kävelyä tulee paljon, jos haluaa jotain nähdä ja vaikka käyttäisi taksia paikasta toiseen liikkumiseen.  Jotain muutakin pientä hankittiin, mutta ei mitään suuria ostoja tehty matkaa varten. Toinen käsimatkatavaroille tarkoitettu laukku jouduttiin ostamaan, koska ensin luulimme, että saamme sopimaan kahden ihmisen tavarat yhteen.  No eipä tietenkään, koska mieheni otti mukaan puvuntakin ym. joten eipä mahtuneet vaatteemme yhteen pakaasiin. 

Pian Helsinki-Vantaa lentokentälle saavuttuamme olivat ystävämmekin melkein samoja aikoja siellä.  Yhdessä mentiin tiskille ja siellä kuulimme, että osa käsimatkatavaroista joudutaan laittamaan ruumaan.  No se ei meitä haitannut.  Lentoliput kouraan ja turvatarkastukseen.  Siitä heittämällä läpi ja pääsimme aamupalalle.  Kahvilat olivat jo avoinna, samoin kaupat avasivat oviansa.  Aamupalalla mietittiin lentoa ja tietenkin television lentoturmatutkinta ohjelmat palasivat mieleen.  Minua lentäminen jännittää aina. 

Vihdoin on aika lähteä

Siirryimme odotustilaan, josta koneeseen aikanaan päästiin.  Aika kului kuitenkin kuin siivillä ja pian alkoikin koneen lastaus ihmisillä.  Pääsimme istumaan ja odotus kestikin yllättävän kauan.  Lentokapteeni ilmoitti, että Heathrowin- kentällä oli ruuhkaa joten, siinä istuimme ja odotimme.  Odotus tuntui pitkälle, mutta viimein tuli odotettu ilmoitus, että lähdemme.  Rullaus kiitotielle ja moottorit täysille ja ei kun matkaan.  Jostain kumman syystä korviini ottaa aina kovin niin nousu kuin laskukin.  Ei auta purukumin pureskelu ei muut temput, joita ohjeissa annetaan. 

Itse lento oli hyvä.  Ei ilmakuoppia, joita kammoan yli kaiken.  Lontooseen lento ei kestä kuin hetken ja aika koneessa meni kuitenkin kuin matelemalla.  Seurasimme näytöltä matkan etenemistä ja kello oli varmaan juuttunut, koska tuntui ettei aika etene lennon tahtiin lainkaan.  Saapuminen Lontooseen kesti taas sumun ja ruuhkan vuoksi.  Lentokone kaarteli ilmassa odottaen omaa laskulupaa.  Ikkunoista ei näkynyt kuin paksua sumua.   Laskeutuminen sujui sitten aikanaan mukavasti ja pehmeästi.  Hyvin ne osaavat myös muut lentoyhtiöt ja lentokapteenit kuin Finnairin tehdä työnsä.

Olin luullut, että Heathrowin lentoterminaali on iso.  No olihan se iso, mutta hyvin löysimme laukkujen luokse, aivan sujuvasti.  Tosin siinä kesti niin kauan, että laukkumme oli nostettu keskelle käytävää odottamaan meitä.  Hyvä niin!

Sotilaat vartioivat palatsia

Melkein perillä

Nyt etsimään kuljetusta Victorian asemalle.  Olihan niitä lipunmyyjiä, useita eri tarjoajia.  Vertailtuamme hintoja päätimmekin käyttää bussia tähän siirtymisvaiheeseen.  Puolet tuli halvemmaksi mennä bussilla, tosin matka kesti monta kertaa kauemmin, mutta valintaa tehdessämme tulimme siihen tulokseen, että linja-autolla matkatessamme pystymme katselemaan enemmän ympäristöä ja tekemään havaintoja ja ennen kaikkea olemme nyt LOMALLA, joten meidän ei tarvitse kiirehtiä.  Ehdimme perille näinkin.   Löysimme bussin, joka oli menossa Victorian asemalle ja bussi lähtikin matkaan saman tien.  Matka kesti aikansa ja noin tunnin päästä olimme asemalla.  Sieltä etsimme taksit, tarvitsimme kaksi taksia koska seurueeseemme kuului 7 henkeä.   Hotellille olisimme päässeet myös kävellen, matka ei olisi ollut pitkä, mutta koska meillä oli laukkuja seitsemän kappaletta emme halunneet vetää laukkuja katuja pitkin.

Hotelilla ovimies oli vastassa ja auttoi matkalaukkujen kanssa ja aula avautui kiiltävin lattioin ja oli aivan uskomattoman kaunis tila.  Emme olleet moisessa hotellissa ennen asustaneetkaan.   Sisäänkirjautumisen jälkeen pääsimme huoneisiimme.  Ne olivat ylelliset.  Paksut patjat sängyssä, puhtaan valkeat lakanat ja paksu matto jalkojen alla.  No olipa hotellihuone kuinka hieno tahansa, vaati vatsa ruokaa.  Hotellin ravintola olisi tarjonnut upeita annoksia, mutta päätimme että haluamme syödä nopeasti ja lähdimme etsimään paikkaa, josta saisimme jotain tavallista purtavaa.  No eipä tarvinnut mennä kuin kadun yli ja siinä oli heti sen näköinen paikka.  Ei kun syömään!  Paikka tarjosikin pitsaa, pastaa ym. jota kaipasimme.  Loman alun kunniaksi tilasimme oikein viinilasilliset ruuan kanssa.  Täytyypä sanoa, että enpä ole ennen niin hyvää pitsaa syönytkään.  Yleensä kun erehdyn tilaamaan pitsaa, syön siitä vain reunat.  Nyt meni melkein koko pitsa täytettä myöten, lieneekö viinillä osuutta asiaan.  Jälkiruuaksi halusin vielä laten.  

Palatsin aukiolla

                                      

Vielä illallakin turistit ovat portilla

Kyllä nyt kelpasi ja vatsa tuli täyteen.  No emme tulleet tänne huoneessa istuskelemaan, vaan suuntasimme heti katselemaan nähtävyyksiä ja koska hotelimme oli aivan kiven heiton päässä Bukingham palatsista, niin sinne päin sitten vain.   Kävelimme palatsin portille, jossa oli kyllä paljon muitakin turisteja ihmettelemässä ja kuvailemassa sotilaita, jotka seisoivat uniformuissaan hievahtamatta. Palatsin portilla oli aina väkeä, oli sitten aamu tai ilta. Poliisit seisoivat konepistoolit käsissään portin toisella puolen.  Kuningatar oli kotona, koska lippu liehui tangossa.  No emmepä nähneet.  Jatkoimme matkaamme Trafalgar Squarelle katsomaan, onko esiintyjiä paikalla.  Olihan siellä kaveri, joka soitti hevimusiikkia, että aukio raikui.  Ilta saapui siinä huomaamatta ja oli aika palata hotellille.  Kävimme kaupassa ja ostimme hiukan naposteltavaa.  Kävimme vielä istumassa iltaa hotellin aulassa ja kuuntelemassa artistia, joka soitti pianolla ikimuistoisia kappaleita.  Ensimmäinen päivä päättyi ja oli aika mennä testaamaan paksuja patoja ja tyynyjä.  Hyvää yötä ystävät!  Meillehän oli varattuna kolme huonetta, jotta kaikki sopisimme hyvin. 

Nelssonin patsas

Tottumaton palveluun

Aamu saapui ja aamiainen kutsui.   Aamiaiselle piti ilmoittautua ja meidät ohjattiin pöytään ja heti, kun olin istunut tein ensimmäisen virheeni.  Näin lähipöydällä mehukannun, josta syöksyin ottamaan juomaa.  Meidän pöydän tarjoiluja syöksyi siihen samaan aikaan ja kertoi (jonka nyt jotenkuten ymmärsin) että hän kyllä tuo juomaa pöytään.  Enpä ollut tottunut moiseen passaukseen.  Tarjoilija tuli sitten kyselemään otammeko teetä, kahvia, puuroa, munakasta tai muuta.  No thanks, meille kyllä riittää aamiaisbuffet.  Siellä olikin kyllä syötävää yllin kyllin.  Palvelu oli erinomaista ja hyvin ystävällistä.

Hauska yhteensattumien summa, tarjoilija joka, kyllä oli englantilainen, vanhemmat asuivat Helsingissä ja hän oli käynyt Jyväskylässä myös.  Toinen saman moinen juttu, oli että, tämä mies joka, ohjasi meidät pöytään entinen vaimo oli suomalainen.  

Puiston mökki

Pieni puisto kävely

Aamiaisen jälkeen oli suunnitelmissa, että miehet menevät sotamuseoon ja me naiset lähdemme ostoksille.  Ennen ostosreissua kiersimme Sannan kanssa St Jame´s Park puiston ympäri ja koska, oli lämmin päivä, ostimme ”kesän” viimeiset irtojäätelöt.  Tosin myyjä oli miespuolinen nuori kaveri ja jäätelö pallojen teko ei oikein ottanut onnistuakseen.  Naurua riitti, kun poistuimme paikalta koska Sannan kahden pallon jäätelötötterö oli tosi pieni ja hassun näköinen.  No se ei haitannut.  Puistokujalla oli prinsessa Dianan muistomerkkejä siellä täällä.  Puistossa oli tosi paljon oravia, jotka olivat tosi kesyjä.  Hakivat ihmisten kädestä syötävää ja muita lintuja kuten esim. haikara ja musta joutsen olivat kivoja yllätyksiä.  Pieni talo oli keskellä puistoa. 

Puiston linnustoa

Puiston viereisen kadun varrella oli sotilaiden koulutuskeskus jossa oli piha-alueella koulutusmarssi menossa kun kiersimme katuja.

Puiston kierrettyämme menimme odottamaan Annea ja Siiriä Bukingham Palatsin tienoille, josta jatkoimme matkaa kohti Covent Gardenia, jonne miehetkin sitten myöhemmin tulivat.  Matkalla oli useita mukavia kauppoja, jossa poikkesimme.  Mukaan tarttui joitain vaatteita Siirille ainakin.   Covent Gardenin lähistöllä oli mukava Nero kahvila, jossa kävimme nauttimassa virvokkeita.  Covent Gardenissa oli laulaja, jonka ääni oli ihan oopperalaulajan tasoa ja hän esittikin monia ooppera kappaleita.  Nälkä alkoi jälleen vaivata ja päätimme etsiä ravintolan.  Jostain kumman syystä, jotka löysimme, olivat aina italialaisia.  Hyvää ruokaa oli jälleen tarjolla sekä maistuvaa viiniä.  Sanna ja Tommi halusivat mennä syömään pubi ruokaa ja he suuntasivat toisaalle.  Mekin kävimme pois mennessä samaisessa pubissa juomassa ” virvokkeita”. Sieltä sai myös ihan coca-colaakin. Myös hotellimme lähellä oli pubi, johon päätimme poiketa nauttimaan oikeasta englantilaisesta tunnelmasta ja sitähän sieltä löytyi.   Uskomaton määrä ihmisiä tunki pieneen tilaan ja kaikki kuitenkin olivat iloisia ja ystävällisiä meitä muukalaisia kohtaan ja tarjosivat istuinpaikkoja.  Erotuimme kuitenkin joukosta, nautiskellen juomista emme juurikaan jutelleet vaan ihmettelimme, että jos tuo määrä olisi tungettu suomalaiseen kapakkaan väkeä ja tungos tuollainen olisi siellä jo heiluteltu vähintäänkin nyrkkejä.  Ne, jotka eivät sopineet sisälle nojailivat ulkona ikkunalautoihin, jotka olivatkin tarkoitettu pöydiksi.  Toiset söivät päivällistä ja toiset vain nauttivat olutta ja muita juomiaan.  Pääasiassa ihmiset olivat sitä ns. puku kansaa, jotka aamulla kiirehtivät työhön ja iltasella tulevat lasilliselle tai illalliselle pubiin.  Ensi kerralla minäkin käyn kyllä maistamassa heidän lihaperunapiirakkaansa.

Shoppailua

Seuraavana päivänä päätimme sitten aamiaisen jälkeen lähteä varsinaiselle shoppailureissulle Oxford Streetille. Aivan mahtava kauppa oli Selfridges josta oli jopa oikein tv-sarjakin nähtävillä suomessa joskus taannoin.  Itse kauppa oli suuri ja hieno.  Kyllä siinä oli jälleen kerran tällaiselle tavalliselle tyllerölle ihmettelemistä tavarapaljon keskellä.  Suurimman vaikutuksen minuun teki ylimmässä kerroksessa oleva jouluosasto.  Kokonainen suuri kerros oli täynnä ihania joulukoristeita.  Voi että oli ihanaa.  Olisin voinut ostaa, vaikka ja mitä.   Itse Oxford Street on täynnä liikkeitä, joista kyllä jokaiselle löytyy jotain.  Paikallinen ns. halpakauppa Primark, josta aikaisemmalla reissullani ostin esim. ne kengät, josta kirjoitin aiemmin. Havaitsin, että aika monella turistilla oli tämän kaupan muovikassi käsissään.   Ostoksilla käyminen alkoi käydä vatsan päälle ja päätimme mennä nauttimaan kahvia ja muita herkkuja.  Löytyi aivan ihana kahvila ostoskadun varrelta.  Siellä oli kyllä tarjolla, jos ja vaikka mitä.  Valitsin ison muffinsin jäätelön ja vaniljakastikkeen kera.  Latte ja ei kun syömään.  Maistui hyvältä, mutta jostain syystä vatsa ei ottanutkaan vastaan yli imelää syötävää, vaan minulle tuli huono olo ja päätin että nyt riittää.  Hyppäsimme mieheni kanssa taksiin ja palasimme hotellille.   Muut jäivät vielä shoppailemaan.  Osa porukasta palasi hotellille, mutta Sanna ja Tommi jäivät vielä reissuun.

Big Ben paketissa

Coca-Cola London Eye

Turistina

Olon parannuttua päätimme Esa, minä, Jorma, Anne ja Siiri vielä lähteä käymään London Eyella.  Kävelimme One Great George Streetin kautta Big Benille ja siitä Westminister Bridgen Thamesin yli.  Ihailimme mennessämme Palace of Westminister rakennusta.  Jo on uljas.   Silta, jolla aikaisemmin tapahtui terroriteko, jossa autolla ajettiin ihmisten keskelle, oli nyt suojattu niin ettei autot päässeet enää ajamaan kävelijöiden päälle.  Meillä oli jo hiukan nälkä ja Jorman mukaan tuolla reitillä on ravintoloita ihan vieri vieressä.  Toisin kävi.  Piti todellakin mennä ensin sillan yli ja sieltä vasta alkoi ravintoloita löytymään.  Syötyämme kuljeskelimme pitkin Thamesin rantaa ja katselimme eri esiintyjiä.  Coca-Cola London Eyehin oli niin, pitkät jonot ettemme edes haaveilleet pääsevämme enää sen illan aikana siihen.  Sanna ja Tomminkin palasivat ostosreissulta.  Hiljalleen kävelimme hotellille ja ”lasten” mentyä huoneisiinsa kävimme vielä parissa pubissa haistelemassa ilmapiiriä. 

Notting Hill

Viimeisenä päivänä ajattelimme, että koska osa nuorisosta menee vielä Oxford Streetille niin muut lähdemme käymään Notthing Hillin alueella.  Ajoimme taksilla kadun päähän, josta oli hyvä lähteä tutkimaan katua ja sen kauppoja.  Ihania pikku puoteja ja löytyihän se ”kirjakauppakin” joka elokuvassa oli.   Ystävämme löysivät kaupan, joka on nykyään kenkäkauppa.  Omistaja kertoi kaupan olevan Se kauppa ja otti vielä kuvan heistä kyltin alla.   Ja löytyihän se sininen ovikin, joka elokuvassa oli.  No niin kaikki tuli nähtyä. 

Kauppa täynnä aarteita, voisinpa ostaa ne kaikki!

Sininen ovi

Olimme hetken kuninkaallisia

Yhtenä aamuna ennen kuin, lähdimme muualle retkeilemään, kävelimme Buckingham palatsin ympäri ja ensimmäisiin valoihin tullessamme vierellemme saapui hienoa herrasväkeä, jota näkee vain elokuvissa ja lehtien palstoilla tai jonkun kuninkaallisten häissä, joita televisiosta näytetään.  Kävelimme yhtä matkaa Bukinghamin palatsin portille, josta he pääsivät sisään ja me emme.  Tien viereen pysähtyi takseja, jotka poliisit ratsasivat.  He nostivat konepellit ylös, ryömivät auton alle tarkastamaan alustan.  Tarkastuksen jälkeen taksi sai vasta luvan ajaa palatsin portista sisään ja jättää kyytiläiset ovelle, josta he poistuivat palatsin sisätiloihin.  Yksi vanha herra saapui oikein hevosten vetämillä vaunuilla.  Olipa hienoa katseltavaa. 

Poliisit palatsin aukiolla

  Hotellimme sijainti oli kyllä aivan uskomattoman hyvä.  Siitä oli lyhyt matka joka paikkaan ja jos halusi mennä kauemmas kuin jaksoi kävellä, ovimiehet kyllä vinkkasivat taksin paikalle.  Taksikuljettajat olivat ystävällisiä ja kyselivät mistä maasta, oletteko koko ajan Lontoossa jne.   Tällä reissulla emme todellakaan vierailleet museoissa, koska kävimme niissä viimeksi.  Ehkä menemme niihin taas seuraavalla reissulla ja Lontoossa on niin paljon vielä nähtävää ja koettavaa ettei niitä ehdi kaikkia nähdä edes 10:llä reissulla. 

Joka paikassa Lontoossa on historia läsnä.  Jokaisella hienosti säilytetyillä rakennuksilla olisi tarina kerrottavana.  Liikenne on hurjaa ja ruuhkaista.  Takseille annetaan tietä.  Linja-autot täyttävät ahtaat väylät ja moottoripyörät ja skootterit suhaavat kaiken keskellä.  Ja kaiken huipuksi polkupyöräilijät ajavat kaiken sen liikenteen mukana samoilla kaistoilla.  Välillä torvet soivat.  Jalankulkijat hyppivät siellä päin punaisia valoja, tosin itse katsoin kyllä tosi tarkkaan ja odotin vihreiden vaihtumista ennen kadun ylitystä, koska autot tulevat eri puolelta kuin suomessa.  Äkistään näyttää, että liikenne on varsinaista sekasotkua ja aivan tolkutonta, mutta näyttää kuitenkin, että jokainen pääsee vuorollaan. 

Viimeisenä iltana päätimme käydä vielä syömässä samassa ravintolassa, jossa söimme ensimmäisenäkin iltana.  Jälleen ruoka ja palvelu oli erinomaista.  Tällaiselle tavalliselle tallaajalle ruokaa löytyi ja se oli tosi hyvää.  Kahvilat notkuivat ihania leivonnaisia.  Tänne on päästävä uudelleen ja uudelleen.  Saa nyt nähdä kuinka vaikeaksi englantiin on sitten matkustaa, kun he saavat nämä brexit neuvottelut päätökseen ja ero voimaan EU:sta.  Toivonpa totisesti, että matkustaminen sinne ei vaikeudu liikaa.

Kiitos Lontoo, palaamme vielä!