Kesän jälkeen

Kesästä onkin jo vierähtänyt aikaa monta viikkoa.  Kesä oli minusta ihana ja lämmin, jopa välillä liiankin lämmin.  Aika meni kuin siivillä.  Korona ehkä hiukan rajoitti asioita, mutta antoi se myös uusia inspiraatioita, kuinka toimia ja mitä tehdä.  Suurin teema oli; kuinka välttelen toisia ihmisiä.  

Kesäinen mansikkakakku

Kuka tuolta tulee?

Varmasti ne jotka, ovat jo syrjäytyneitä kokivat nämä rajoitukset kovimmin, sekä vanhempi väestö, joka laitettiin, kuin arestiin ilman omaa syytään.  Toki tämähän oli heidän parhaakseen.  No näistä maaliskuun päätöksistä on jo aikaa ja uusia päätöksiä ja sääntöjä sekä rajoituksia on ollut monen moisia ja luulenpa, että uusia tulee vielä vain.  Tämä pandemiahan ei ole lähelläkään loppuaan.  Hyvin on suurimmalla osalla suomalaisia kuitenkin mennyt.  Itse en tiedä yhtään, joka olisi sairastunut koronaan.  Hyvä vain.  Kasvomaskit kasvoilla kuljettiin ja edelleen kuljetaan yleisissä tiloissa.  Onkohan tämä tullut jäädäkseen?

Luulenpa, että me kaikki olemme välillä hyvin väsyneitä koko koronaan.  Se on hallinnut meidän kaikkien elämää sitten maaliskuulta lähtien ja loppua ei todellakaan näy.  Nyt marraskuun puolessa välissä tätä kirjoittaessani, kääntyvät katseet kuitenkin jo tulevaan joulun aikaan.  Vaikkakin kauppiaiden joulu alkaa joka vuosi vain aikaisemmin ja aikaisemmin, korona varmasti vaikuttaa tähänkin.  Yrittänyttä ei laiteta!  Mitäpähän tuokin sananlasku tarkoittanee, jokainen voi siitä miettiä, ja tehdä oman johtopäätöksensä. 

 

Kesän- ja syksyn satoa

Palakseni vielä kesään ja ennen kaikkea kesän ja syksyn satoon sekin oli aivan oiva.  Kasvatin kasvatuslaatikoissa menneenä kesänä kesä kurpitsa, joka olikin varsinainen satopommi.  Taimet kasvoivat tosi isoksi ja antoivat satoa tosi hyvin.  Hyvää sosekeittoa ym. niistä saatiinkin.  Herne oli toinen kovasti satoa antava, ja kylläpä ne maistuivatkin hyviltä.  Tämäkin oli uusi juttu, jota kokeilin menneenä kesänä.  Perunaa tuli hyvin, vaikka kuivuudesta johtuen luulin, että emme saa perunoita lainkaan.  Ehkä vähän vähemmän kuin aikaisemmin, mutta sitäkin parempia.  Kasteluvettä meni ja se näkyykin vesilaskussa.  Erikoislajikkeena kasvatin ananaskirsikkaa ja sehän onnistuikin tosi hyvin.  Vieläkin se tuolla ruukussa seisoo eikä ole ollut moksiskaan kylmistä ja sateisista ilmoista.  Kiva kokeilla jotain sellaista kasvia, jota ei ole ennen kasvattanut. 

 

Ananaskirsikka kasvoi hyvin ja antoi vähän satoakin

Tänään ja huomenna

Siirrytäänpä sitten tähän hetkeen.  Luulin, että koska minulta loppuivat työt koronan vuoksi, etten saa millään aikaani kulumaan, vaan toisin on käynyt.  Korona karkotti ei vain ravintola-asiakkaat, vaan myös pitopalvelu asiakkaat.  Kesän jälkeen kuitenkin olen saanut muutamia asiakastilaisuuksia, ristiäisiä, muistotilaisuuksia ja aloitimme tietysti uutena leivonnaisten ym. tuotteiden kotiinkuljetuksen ja tällä toiminnan avauksella olemme myös saaneet uusia asiakkaita ja näin jatkamme edelleen.  Erillistä toimipistettä emme enää avaa, vaan toiminta on siirtynyt ns. tilaustoimituksiin ja tapahtumia on edelleen, joskin niukasti ja pienillä asiakasmäärillä koska kokoontumisrajoitukset ovat voimassa ja hyvä niin.  Ensi kesälle olisi myös tiedossa hääjuhlan järjestelyjä, jännityksellä odotamme kuinka tämä korona etenee ja voiko vielä ensi kesänäkään isompia juhlia järjestellä. 

 

Kastejuhlan kakku

Onhan tämä syksy tarjonnut elämyksiä.  Ruska oli hieno ja kävimme mökillä Kuusamossa katsomassa miltä ruska näytti siellä.  Olimme ehkä liian myöhään siellä, ja tulimme ennen syyslomia pois, emme halunneet olla siellä silloin kun suuri määrä muita lomalaisia tulisi. 

Menen metsään

Nyt olisi myös kiva käyskennellä metsissä, kun hirvikärpäsistäkin on päästy, mutta ja suuri mutta on aina näin syksyisin.  Metsät vilisevät aseiden kanssa kulkevia henkilöitä ja kuten muinakin syksyinä jälleen kerran jonkun piti antaa henkensä tämän jalon harrastuksen vuoksi.  Kuinka on mahdollista, että metsät kuuluvat vain osan vuodesta kaikkien käytettäväksi.  Alueilla, jossa me talvisin ja keväisin kuljimme muuttuvat vaarallisiksi paikoiksi syksyn tullen.  Voisiko metsästysaikoja jotenkin rajoittaa, ja sehän nyt nähtiin, että kansallispuistot tulisi rauhoittaa kokonaan.  Ei ikiaikaiset metsästysmaat mitään itsestään selvyyksiä voi olla.  Monet ovat joutuneet etelämpänäkin antamaan omia oikeuksiaan omaan maahan muuhun käyttöön.  Kuinka sinne edes uskaltaa enää mennä, pitää vain odottaa jälleen kevättä, että kaikki metsästäjät lopettavat ja metsiin palaa rauha. 

Lakkojakin löytyi

Kävimme ennen metsästyskauden alkua keräämässä mustikoita ja sitten vähän myöhemmin, kun puolukat olivat kypsyneet näitäkin herkkuja pakastimeen.  Karpaloita tuli, hyviä ovat.  Kanttarelleja keräsin yhden kastikkeen tarpeet ja hyvältä maistui.   Luumut kypsyivät ja edellisen vuoden tapaan niistä tehtiin likööriä, jota sitten maistellaan jouluruokailun jälkeen pienet lasilliset.

Mustikoita löytyi ihan myytäväksikin asti

Puolukoita oli mättäät punaisenaan

Ihania auringonlaskuja

Reinikantien usvat elokuulla

Ilouutisia

Syksy toi suuren uutisen myös minulle.  Olin ollut sitä mieltä, etten minä saa lastenlasta, koska kaikki merkit viittasivat siihen ja kuinka ollakaan koin elämäni ihanimman päivän 12.10. jolloin sain tietää, että saammekin sukuun pienen ihmisen joskus ensi keväänä.  Nyt sitten vain odotellaan.

Auringonlasku tuo toivoa paremmasta huomisesta

Valoa pimeyteen

Erilaisia valoja on ripusteltu ulos torjumaan pimeyttä. Tuikkuja on poltettu ja nautittu syksyn hämärästä.  Pitää yrittää vain pysyä optimistisella mielellä ja nauttia tästä päivästä ja ajasta. 

 

 

Halloweeniakin vietettiin