Koskenkohina

Kaunis pieni metsäpuro odotti meitä   Puro pahanen! Löysinpä pienen metsäpuron keväällä ja päätimme silloin, että jonain päivänä tutustumme siihen paremmin.   Tänään tuo päivä koitti, ja kiiruhdimme ensin autolla noin 20 km ja jätimme auton parkkiin metsäautotien varteen, josta lähdimme taivaltamaan jalkaisin kohti puroa.     Pienen kävelyn jälkeen kuulimme puron solinan ja sieltä se tienmutkan takaa tuli näkyville.   Puro alitti kulkemamme tien ja päätimme, että kävelemme puron toista laitaa.   Jälkeenpäin oivalsimme, että olimme valinneet väärän puolen kulkuumme.   Puron toinen osa olisi mennyt noin parin kilometrin matkan lammelle, josta se sai alkunsa, mutta siihen tutustumme myöhemmin.           Aloitimme kulkumme ja hiekkapohja hohti valkoisena ja vesi kirkkaana.   Puron pohjalta kissankullan palaset iskivät meille silmää. Aurinko paistoi ja seikkailumme alkoi.   Kulku metsässä ja itse pur...

Lohiperhot odottavat ottajaansa!   Tänään kutsun kuulin.. Tänään sen kuulin erittäin selvästi, eli taimen kutsun.   Siksi aloitettiin perhosiimojen ja perhokelojen puhdistaminen ja tarkastus.   Terassille paistoikin tänään aurinko ja siinä oli hyvä auringossa siimat puhdistaa ja kelat tarkastaa.   Myös lohikelat ja -siimat saivat saman käsittelyn.   Perhorasiat käytiin läpi ja todettiin, että varsinaisesti uusia perhoja ei tarvitse tehdä, mutta ainahan se on niin, että rasiasta puuttuu juuri se perho, jolla kalaa tulisi.   Keloja ja vapoja on nyt tuplat, koska edesmenneeltä veljeltänikin jäi vapoja ja keloja, mutta hyvä niitä on olla varalla.   Kahluuvaatteet ja -kengät pitää vielä tarkastaa ja katsoa, että ovat kunnossa talven jäljiltä.   Tosin niitä ei ole tarvinnut muutamaan vuoteen, vaan ovat odottaneet juuri tätä kevättä.   Vettä piisaa Kävimme äitienpäivänä katsomassa vesitilannetta muutamalla koskella ja olihan sitä v...

    Oma äitini   Jokaisella meistä on äiti.   Jokainen meistä rakastaa omaa äitiään jollakin tapaa.   Tämä on kertomus omasta äidistäni. Äitini syntyi vuonna 1935 perheeseen, jossa oli jo viisi muuta lasta ennen häntä ja hänen jälkeensä syntyi vielä yksi lapsi.   Tuohon aikaan se oli ihan normaalin kokoinen perhe, paljon suurempiakin lapsikatraita oli monessa perheessä.   Äidilläni oli siis lapsuudessa kaksi siskoa ja neljä veljeä.   Lapset elivät normaalia lasten elämää vanhempien yrittäen työssä käyden ruokkia katraansa.   Äitini ollessa vielä kovinkin nuori hänen isänsä kuoli ja yhdestä veljestä tuli kuin isä hahmo toisille sisaruksille.   Sota-aikana äitini kertoman mukaan he kuullessaan hälytyksen, joka annettiin lentävistä, pommikoneista he piiloutuivat ojaan.   Koskaan kuitenkaan ei tälle paikkakunnalle pommituksia tullut vaan taisivat etsiä läheistä lentokenttää. Elämä äitini lapsuuden ja nuoruuden aikana ...

  Häviääkö kaikki savuna ilmaan?   Yrittänyttä ei laiteta...vanha sanonta kertookin paljon.   Korona kriisi on puraissut meitä kaikkia, niin suomalaisia kuin naapurimaan kansaa sekä koko maailmaa.   Jokainen kokee kuitenkin tämän kriisin ja sen tuoman hämmennyksen, pelon ja epävarmuuden omalla tavallaan.   Meidän elämäämme on rajoitettu erilaisilla toimilla, jotka kuitenkin ovat olleet meille vain hyväksi.   Tosin kaikki eivät ole mukisematta hyväksyneet ko. rajoituksia, mutta suurin osa kansaa on tehnyt niin kuin on käsketty.   Niin minäkin jouduin sulkemaan kahvila-ravintolani, annetun ohjeen mukaisesti, kuten jo aiemmin olen asiasta kirjoittanut.   En lähtenyt yrittämään ulosmyyntiä, koska kahvilamme on pienehkö toimija ja ajattelin, että pienellä paikkakunnalla ei kuitenkaan ostajia olisi tarpeeksi.   Se oli meidän päätöksemme asiaan.   Muutama yhteydenotto on ollut muilta yrittäjiltä asian tiimoilta, mutta emme...

    Jännitystä ilmassa Saavuin usean vuoden jälkeen sen kosken rannalle, jossa olen saanut viettää unohtumattomia hetkiä vuosia sitten ja hetket ovat jättäneet lähtemättömän jäljen sieluuni.   Syvällä sielussani on aina paikka tälle koskelle ja sen kuohuille.  Paljon olemme kiertäneet muitakin koskenrantoja, mutta täällä olemme viettäneet muistorikkaimmat ajat kalastellen ja retkeillen.   Silmäni sulkien voin palata niihin onnellisuuden päiviin ja iltoihin, miksei öihinkin, joita olemme tämän, kosken rannoilla viettäneet.   Nämä kaihoisat muistot mielessäni saavuimme koskea katsomaan.   Mielen valtasi jännitys, onkohan paikka vielä samanlainen, kun viimeksi kävimme siellä kalassa?    Onkohan sinne ranta-alueelle rakennettu jotain uusia rakennuksia vai onko jotain tutuista rakennuksista kenties purettu?     Lehtien ja sammalen peittämä tie johtaa talolle   Uudelleen tutustumista Parkkialueen...