Kosken rannalla

 

 

Jännitystä ilmassa

Saavuin usean vuoden jälkeen sen kosken rannalle, jossa olen saanut viettää unohtumattomia hetkiä vuosia sitten ja hetket ovat jättäneet lähtemättömän jäljen sieluuni.  Syvällä sielussani on aina paikka tälle koskelle ja sen kuohuille. Paljon olemme kiertäneet muitakin koskenrantoja, mutta täällä olemme viettäneet muistorikkaimmat ajat kalastellen ja retkeillen.  Silmäni sulkien voin palata niihin onnellisuuden päiviin ja iltoihin, miksei öihinkin, joita olemme tämän, kosken rannoilla viettäneet. 

Nämä kaihoisat muistot mielessäni saavuimme koskea katsomaan.  Mielen valtasi jännitys, onkohan paikka vielä samanlainen, kun viimeksi kävimme siellä kalassa?   Onkohan sinne ranta-alueelle rakennettu jotain uusia rakennuksia vai onko jotain tutuista rakennuksista kenties purettu? 

 

Lehtien ja sammalen peittämä tie johtaa talolle

 Uudelleen tutustumista

Parkkialueena on rinneniitty, johon mekin automme jätimme.  Kumisaappaat jalkaan ja kohti kohinaa.  Vesi oli keväästä, johtuen aika ylhäällä, joten kosken kuohunta oli tosi voimallista. Vesi virtasi kanoottien laskupaikalla kovasti ja oli sitä ruskeaa vettä, jonka muistimmekin.  Turveteollisuus on värjännyt veden laskuojista puhumattakaan.  Koska vesi oli korkealla, palasimme nurmikkoalueelle, josta lähti pieni polku tienpohjalle, joka johti talolle ja sen vieritse jatkui alemmille koskille.  Uittoyhtiön ainakin aikaisemmin omistama talo olikin kokenut kovia.  Ikkunat olivat rikki, katto pudonnut osin sisään, ja yleinen rapistuminen näkyi sen kunnossa.  Surullista, ei voi kuin ihmetellä, miksi taloa ei ole pidetty kunnossa.  Talon rakennuksiin kuuluu myös ulkovarasto, joka ainakin päällisin puolin oli aivan kunnossa ja aivan kosken rannassa joskus on varmaankin ollut sauna, josta jäljellä ei ollut kuin kivijalka.  Mutta itse koski oli entisensä, paitsi pari tosi isoa puuta oli ajautunut varmaankin kevättulvien aikana, kalastusta ajatellen koskeen.  Sinne kyllä siimat sotkeutuvat.  Talon alapuolella olevassa koskessa on rappuset, jotka johtavat virtaan.

Rikottu ikkuna



Talon ovi oli jätetty auki



Uusi asukas on löytänyt talon



 

Ehkä saunan perustukset

 

Vanhaa muistellen

 Eräänä kesänä olimme mieheni kanssa kalassa kahdestaan ja minä jäin rappusten tuntumaan kiville kalastamaan ja mieheni kahlasi virran poikki saarekkeelle, josta hän kalasti sitten itse koskea.  Istuin rappusilla ja katsoin kun mieheni kalasti saarekkeen vesirajassa ja aivan yhtäkkiä hän silmänräpäyksessä hävisi jonnekin.  Hän kaatui aivan suin päin veteen kuin hidastetussa filmissä ja kauhukseni hävisi silmistäni.  Minut valtasi aivan hirvittävä hätä, muistan sen vieläkin aivan selvästi, koska tajusin etten mitenkään voi häntä auttaa.  Itse en uskalla koskissa kahlata, kuin aivan tosi matalassa vedessä ja siellä hän oli nyt näkymättömissä.  Yritin huutaa, mutta tosi ääneni hukkui, kosken pauhuihin.  Juoksin edes takaisin rannalla, jolla oli yrittäen nähdä, että valuuko mieheni pitkin kosken kuohuja alaspäin.  Eikä mitään, sieltä hän nousi ylös kuin fenix-lintu tuhkasta.  Itse tilanne ei varmastikaan kestänyt kuin muutaman sekunnin tai ehkä pari minuuttia, mutta aika tuntui tosi pitkältä, siitä kun hän hävisi näkyvistäni siihen, kun hän nousi koskesta ylös ihan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan ja jatkoi kalastusta. 

 

Kiviraput  johtavat virtaan, lieneekö saunojat menneet tästä uimaan

 

                                                   

 

 

 

 

 

 

 

Keskisaareke jonne pääsee hyvinkin kahlaamaan kesävedellä

 

 

Minun kalapaikkani

Alempi koski on kuin erämaakoski ja kulkee osin kuin kanjonissa.  Joenpenkat ovat korkeat ja itse koskenrannat vaikeasti kahlattavat.  Olenkin usein ohittanut nämä korkeat penkat polkua myöten, joka kulkee penkkojen päällä.  Sieltä polku laskeutuu jälleen joen rantaan, jossa hyvät kalapaikat odottavat.  Täältä olen saanut eniten kalaa.  Toiset pitävät ylenpänä olevista koskia ja niiden monttuja parhaimpina paikkoina, hyvä niin, ehkä niissä ne suuret taimenet ovatkin, mutta minun lempipaikkani oli tuo. Näin pitkälle emme nyt   menneet vaan olimme ns. päiväretkellä kameroiden kanssa.  Kalapaikat saavat odottaa kauden avausta, joka ehkä tänä vuonna osaltamme toteutuu monen vuoden jälkeen.

 

Ehkäpä näillä nappaa?

 

 

Kesälomat

Aloitimme ennen kesälomamme juhannukselta ja sen me vietimme perheemme voimin aina Heijostenkoskilla.  Meillä oli asuntovaunu, jonka vedimme paikalle ja kuinka mukavaa olikaan.  Usein saimme juhannuspäivänä vieraita, eli serkkuni tuli lapsineen, he eivät kyllä kalastaneet vaan tulivat tapaamaan meitä ja minä paistoin meille lettuja katoksen hellalla.  Aluksi tulen saaminen hellaan oli hankalaa, mutta sitkeän yrittämisen jälkeen hella alkoi vetämään ja lettuset paistumaan.  Siellä oli myös lasten kiva viettää aikaa, ennen kunnostusta siellä ylempänä koskessa oli ns. pieniä virtoja, jossa uimme.  Lapset leikkivät nilkkoihin ulottuvassa vedessä ja uivat välillä.  Kyllä oli kivaa. Uni tuli sitten iltasella hyvin päivän touhujen jälkeen.  Miehet menivät useinkin yö kalaan, jolloin suuret taimenet nousevat, mutta minä ja lapset nukuimme kosken soittaessa tuutulauluaan.

                                              

Ulkorakennus näyttäisi olevan kuosissaan

 

Ruostunut valokatkaisija, toimiikohan vielä?

 

Tänä päivänä

Palasimme nurmikkoalueelle tarkastelemaan rakenteita, jotka osin olivat nekin huonossa kunnossa.  Katos, jossa olin lettuja paistellut oli hiukan korjauksen tarpeessa.  Lattialaudat olivat poikki, hella oli poistettu, ehkä käyttäjiä ei ole ollut.  Nuotiopaikka, jossa istuimme makkaroita paistellen ei ollut kuin tiilikasa ruohojen seassa.  Uusi nuotiopaikka oli laitettu, mutta ihmettelen senkin kuntoa.  Metsähallituksen kalapaikoissa on aivan toisenlainen meininki.  Nukkuma-aitat olivat ihan hyvännäköisiä ainakin päällepäin.  Sisälle en uskaltanut kurkata, koska joskus, ennen kun olimme kalassa ja päätimme asettua toiseen niistä, oli paikat sotkettu ulosteella jne.  eipä tehnyt mieli mennä sisään.   Vuokrattavat mökit nurmialueen laidalla näyttivät olevan siellä edelleen.  Wc-rakennus oli pystyssä ja taisi olla uusi, joskin vanha wc-rakennus oli jätetty viereen pystyyn. 

Nukkumamajat ovat kivannäköiset ainakin ulkoa

Rapistunut maakellarin ovi

Koskialueen rannat ovat osion luonnonsuojelu aluetta, joka kyllä näkyy raivaamattomina ranta-alueina.  Vaikka luontoa suojellaan, ei se minusta kuitenkaan tarkoita risukkoisia ja vaikea kulkuisia rantoja.  Kalastushan on maksullista ja voisi olettaa, että ns. kalastuspaikkoja löytyy myös ranta-alueilta ilman kahlaamista veteen.  Tosin ranta-alueet ovat olleet aina risukkoisia jo silloin vuosia sitten kun siellä olemme käyneet.  Eli ei ainakaan edistystä ole sillä alueella tapahtunut.  Jotenkin muistelen, että joskus muinoin siellä pidettiin talkoita peraten rannan risukoita ym.  Heijostenkosken (kalastuskunnan) kalastusiltoja pidettiin Karstulan keskustassa olevassa kuppilassa, koska olen niihin itsekin osallistunut.  Nykyisestä talkoohengestä tai muusta toiminnasta minulla ei ole tietoa, onko sitä ja missä muodossa.

Maakellarin hämyinen sisus

 

Löysimme myös vanhan maakellarin jäänteet, mieheni kyllä muisti sen entuudestaan, mutta minä en.  Metsästä löytyi myös vanha peltinen roska-astia, eikö sillä ollut enää käyttöä.  Uusi muovinen roska-astia oli tullut tilalle.  Hyvä niin, jospa siihen löytyy kesällä täytettä.

 

 

 

 

 

 Vanhan nuotiopaikan jäänteitäkään ei ole korjattu pois.

 

 

 

Yleistä epäsiisteyttä

 

 

 

Uusi nuotiopaikka!!

 

Paikasta löytyy  herkkää kauneutta

 

I`ll be back

 Paljon palaa paikkoja katsellessa mukavia muistoja mieleen niistä monien vuosien saatossa tehdyistä kalareissuista Heijostenkoskelle.  Niistä on hyvä pitää kiinni.  Vaikka paikka näyttää hiukan kuluneelta, kalastus on kuitenkin se pääasia ja sehän tapahtuu itse veden äärellä.  Siellä on hyvä kuunnella lintujen laulua ja antautua kalastuksen hienoon tunnelmaan.  Auringon laskiessa korennot aloittavat tanssinsa virran yllä.

Kanootinlasku paikalta lähtevä polku yläkoskille ei meitä houkuttanut, joten jätimme sen kesään, koska olemme päättäneet palata.


Nousi nymfi virrasta - ja kuikka huusi joella kahdesti, kerran kohdallani, toisen kerran ylempänä yläjuoksulla ja tiesin missä veljeni olet!