Yrittänyttä ei laiteta!

 

Häviääkö kaikki savuna ilmaan?

 

Yrittänyttä ei laiteta...vanha sanonta kertookin paljon.  Korona kriisi on puraissut meitä kaikkia, niin suomalaisia kuin naapurimaan kansaa sekä koko maailmaa.  Jokainen kokee kuitenkin tämän kriisin ja sen tuoman hämmennyksen, pelon ja epävarmuuden omalla tavallaan.  Meidän elämäämme on rajoitettu erilaisilla toimilla, jotka kuitenkin ovat olleet meille vain hyväksi.  Tosin kaikki eivät ole mukisematta hyväksyneet ko. rajoituksia, mutta suurin osa kansaa on tehnyt niin kuin on käsketty. 

Niin minäkin jouduin sulkemaan kahvila-ravintolani, annetun ohjeen mukaisesti, kuten jo aiemmin olen asiasta kirjoittanut.  En lähtenyt yrittämään ulosmyyntiä, koska kahvilamme on pienehkö toimija ja ajattelin, että pienellä paikkakunnalla ei kuitenkaan ostajia olisi tarpeeksi.  Se oli meidän päätöksemme asiaan.  Muutama yhteydenotto on ollut muilta yrittäjiltä asian tiimoilta, mutta emme lähteneet mukaan heidän ideoihinsa.  Täytyy vain todeta, että kaikki tapahtui yhdessä yössä.  Maanantaina meillä oli lounasaikaan vielä ns. tupa täynnä asiakkaita ja sitten maanantai iltana tuli hallitukselta tietoa ja tiistaina ei ollut enää kuin kourallinen asiakkaita.  Näin jatkoimme vielä sen kuluvan viikon, ja seuraavan viikon maanantain ja sen jälkeen jouduimme sulkemaan. 

 

Tunnelma kattaus

Korona nolla

Onneksi olemme minä ja omaiseni ja kaikki tuttuni selvinneet ainakin tähän päivään mennessä ilman sairastumista ja toivonpa todella asianlaidan näin jatkuvankin.  Minusta on aivan liian vähän tiedotettu siitä millaista se ”tehohoito” on ja kuinka kamalaa se on itse potilaalle.  Annetaan kuva, että meillä on hyvin tehohoito paikkoja.  Onhan niitä varmaankin riittävästi, mutta itse hoito on hoitomuodoista ikävin, koska silloin taistellaan ihmisen hengen puolesta.  Näitä tieto iskuja olisin kaivannut, niin myös ne, jotka eivät mielellään olisi tai eivät lainkaan noudattaneet annettuja ohjeita niin liikkumisen kuin kokoontumisen osalta.  Luulenpa, että tästä seuraa jotain hyvääkin, ehkä nyt opimme jotain toisten välittämisestä ja arvostamaan toisiamme aivan uudella tavalla.  Vanhukset ovat olleet kovilla.  Monet vanhukset ovat olleet jo kovilla oman elämänsä aikana ja nyt heidät on vangittu koteihinsa.  Onneksi nykyään aika usealla on kuitenkin puhelin ja jotkut omaavat myös tietokonetaitoja, jolla sitten voidaan myös olla yhteydessä.  Kaikilla ei tietenkään näitä taitoja tai mahdollisuuksia ole.  Toivon, ettei ketään ikä ihmistä ole jätetty yksin.  Tämä kriisi on ollut henkisesti raskasta monille.  Hoitohenkilökunta on toiminut äärirajoilla siitä heille SUURI KIITOS!  Opettajat ovat myös olleet kovilla, kun ovat jaksaneet opettaa lapsia vaikkakin etänä, mutta luulenpa, että hekin ovat joutuneet venymään siitä heillekin SUURI KIITOS!  Luulisi tämän vaikuttavan myös kaikkien niiden ihmisten, jotka ovat joutuneet ponnistelemaan sen eteen, että meidän tavisten on hyvä elää tätä kriisi arkea, heidän arvostukseensa, ja jonka toivon myös jatkuvan kriisin jälkeenkin.  HYVÄ ME KAIKKI!

 

Kahvihetki mummin kahvikupeista

Kriisistä toiseen

Tämän kriisin keskellä itsekin olen joutunut kriisiin.  Koska olen joutunut sulkemaan kahvilani, jouduin valitettavasti rahojen loppumisen myötä tekemään raskaan päätöksen, että lopetan yritykseni.  Juuri, kun olen jotenkuten sopeutunut edelliseen muutokseen, olen jälleen muutoksen kourissa.  On kuitenkin uutisoitu, että monet pienet yrittäjät joutuvat lopettamaan yritystoimintansa samasta syystä, joten en ole yksin veneessä.  En vain tunne ketään siinä samassa veneessä olevia.  Ehkä minä olen tämän paikkakunnan ainoa, jolle näin kävi.    Minulla oli ihana asiakaskunta, mutta tosiasioille ei voi mitään.  Nyt alkaa kova touhu yrityksen tavaroiden ja itse liiketilan tyhjennyksen muodossa.  Tosin yritän ensin myydä yrityksen, koska joku saisi siitä itsellensä ja ehkä puolisolleen tai kaverinsa kanssa hyvän työpaikan.  Nuoruuden innolla, kun puskee tämän kriisin jälkeen eteenpäin, pärjää varmasti. 

 

Miten tästä eteenpäin

 Entä minä sitten, jäänkö vain ”eläkkeelle”?  Enpä usko, koska olen varmasti saanut syntymälahjana ns. yrittäjähengen.  Minun toimintani on ollut kaksijakoista eli kahvila-ravintola toiminnan ohella meillä on ollut catering-palvelu, jonka toimintaa jatkan edelleen. Tosin näin pienellä paikkakunnalla sen toiminta edellytykset eivät ole kovinkaan suuret.  Minulla on pieni tila, jonka kunnostan ja jossa pystyn toimimaan ja jatkamaan tätä palvelua.  Sekä toinen suuri unelmani, jatkaa netkauppaa, jotka jo teinkin tässä muutama vuosi sitten, mutta koska tämä kahvila-ravintola vei kaiken ajan.  Tosin minulla oli silloin myös ns. palkkatyö, joten nämä kaikki verottivat päivästä niin suuren osan ettei enää jäänyt aikaa hoitaa nettikauppaa.  Nyt siihen avautuu jälleen mahdollisuus. Näistä kahdesta toiminnasta olen ajatellut saavani edes jonkinlaista elantoa.  Kunhan saan kaikki asiat kuntoon, kirjoitan varmasti tästä uudesta toiminnasta.

 Tuetaan pienyrittäjiä, he ovat sen ansainneet!

                                                                           

Tässäpä tulevan kaupan tuotteita!