Metsäpuron varrelta

Kaunis pieni metsäpuro odotti meitä

 

Puro pahanen!

Löysinpä pienen metsäpuron keväällä ja päätimme silloin, että jonain päivänä tutustumme siihen paremmin.  Tänään tuo päivä koitti, ja kiiruhdimme ensin autolla noin 20 km ja jätimme auton parkkiin metsäautotien varteen, josta lähdimme taivaltamaan jalkaisin kohti puroa.   Pienen kävelyn jälkeen kuulimme puron solinan ja sieltä se tienmutkan takaa tuli näkyville.  Puro alitti kulkemamme tien ja päätimme, että kävelemme puron toista laitaa.  Jälkeenpäin oivalsimme, että olimme valinneet väärän puolen kulkuumme.  Puron toinen osa olisi mennyt noin parin kilometrin matkan lammelle, josta se sai alkunsa, mutta siihen tutustumme myöhemmin. 

 

 

 

 

Aloitimme kulkumme ja hiekkapohja hohti valkoisena ja vesi kirkkaana.  Puron pohjalta kissankullan palaset iskivät meille silmää. Aurinko paistoi ja seikkailumme alkoi.  Kulku metsässä ja itse puron reuna-alueella oli helppoa.  Toisin paikoin puro oikein kuohusi ja pyörähteli vinhasti kivien yli ja välistä. Vähän matkaa kuljettuamme tuli vastaan suuria kiviä ja puron toisella laidalla havaitsimme ihmisen tekemiä rakennelmia, eli puron penkkaa olikin tuettu puuparruin.  Eli tässä purossa olikin varmaan ennen muinoin uitettu puita.  Tuntui kyllä aika erikoiselta, koska puro oli tosi kapea, ehkä vain paikoin 2-3 metriä leveä. 

 

Ihmisen tekemä

 

 

Puron pohjalla kaatuneita puita

 

 

 Kuitenkin puroa oli ainakin paikoin palautettu ennalleen, koska koskiosissa oli keskellä virtaa isojakin kiviä.  Välillä pikku puron varressa kasvoi pajua ja heinää.  Huomasimme noissa kohdissa, että hirvet olivat käyneet juomassa purossa.  Siellä oli kuin polkuja, jotka arvelimme hirvien tieksi metsästä veden äärelle. 

 

Kirkasta vettä

 

Alkumatkasta näimme myös kaksi loukkua, toinen oli lahonnut ja toinen vaikutti aika ehjältä, en kuitenkaan koskenut tai edes lähestynyt loukkua.  Mutta se toinen laho loukun voisi joku, joka sen on sinne jättänyt kerätä pois. 

Matkamme jatkui eteenpäin ja puro tarjosi kaunista katseltavaa.  Vesi kimmelsi ja pohja näkyi hyvin.  Toisin paikoin oli tosi syvän näköistä ja toisin paikoin tosi matalaa.  Puron yli olisi voinut kahlata, mutta päätimme pysyä valitsemallamme puolella.  Paikoin puro tuntui peittyvän ryteikköön, ja hetken päästä avautui kuin pieniä suvantoja.  Tarkkailin myös puron rannasta alkavaa metsää.  Metsä oli sekametsää.  Oli isoja kuusia, haapoja, koivuja.  Osa puista oli kelottuneita.  Yritin katsella puita, jospa siellä olisi vaikka pöllön pesä, yksi iso pöntön oli joku joskus erääseen puuhun tuonut.  Mitään ääniä ei kuitenkaan kuulunut.  Palokärki meille huuteli ja pikkulinnut lauloivat sulosäveliään kuin viitoittaen meidän tietämme metsän reunassa.  Reunametsässä kasvoi paljon keltaliekoja, niitä oli tosi runsaasti.

 

 

Metsän pohjalla kultaliekoja

 

 

Heiniä ja pajuja

 

Sitten metsä kuin loppui ja kulkusuunnastamme oikealla alkoi parinkymmenen metrin päästä tosi iso aukko, josta puut oli hakattu ja oli jätetty ns. suoja alue, mutta kuten usein siitä aukon reunasta ne puut kaatuvat ja niin oli nytkin käynyt.  Tosi isoja puita oli kaatunut melkein puroon asti ja niiden latvat yltivätkin veteen.  Se vaikeutti meidän kulkuamme, mutta yli ja ali. Tällöin huomasimme, että puron toisella puolen ei tätä ilmiötä ollut ja kulku puron toisella puolen olisikin ollut helpompaa. Samoin kun aukko alkoi, alkoivat myös ojat. Aukosta johtivat syvät ojat, joiden ylitse jouduimme hyppimään eteenpäin päästäksemme. 

 

 

 

 

 

 Vesi virtasi edelleen, nyt joskin tasaisesti ja vesi oli muuttunut sameaksi.  Pohjaa ei enää näkynyt.  Ehkä kesään mennessä vesi kirkastuu, kun metsästä tuleva veden määrä vähenee.  Puro mutkitteli sinne tänne kuin uomaansa etsien.  Välillä kuljimme metsän reunassa ja siellä tapasimme sisiliskon, joka puikkelehti karikon seassa.  Muita eläimiä emme tavanneet tällä pienellä puro- retkellämme.  Tämä pieni irtautuminen arjesta tarjosi mitä ihanamman kokemuksen.  Pian saavuimme tämän retken päätökseen ja nousimme jyrkkää pengertä tielle ja sillalle, jonka alta puro vain jatkoi matkaansa.  Sillan jälkeen puro syöksyykin oikein putoukseksi, mutta tulevasta retkestä kerron myöhemmin.  Tälläkin puron osalla on oma historiansa.

Puron solinaa

 

Näitä pikkupuroja löytyy metsistä ja niitä kannattaa käydä katsomassa ja tutustumassa, saatat yllättyä mitä kaikkea sieltä löytyykään.