Koskenkohina

Juhlat Kaikki ovat pukeutuneet parhaimpiinsa.  Pikkutytöt kesämekkoihin ja nuoret pojat ja miehet uusiin pukuihin. Naiset ja äidit näyttävät kauniilta kesämekoissaan ja juhlapuvuissaan. Kaikkien hiukset ovat aseteltu kauniisti.  Juhlapaikka on koristeltu kukkasin ja pöydillä hohtaa valkeat liinat ja kattauksen värit sointuvat toisiinsa, niin pöytäliinat, kukat kuin lautasliinatkin.  Kynttilät on sytytetty.   Kattaus oli kaunis Alkumaljat kimaltavat ja kuplivat  odottaen ottajiaan. Kaikki valmiina hienoon juhlaan.  Juhlaan on panostettu ja se näkyy kaikessa.  Juhlapaikan koristelu, juhla-asujen valinta.  Unohtamatta tarjottavia.  On pyydetty catering yrityksiltä tarjouksia.  Niistä sitten valikoitui se, joka tuntui eniten omalta.  Osa kahvipöydän tarjottavista leivottiin itse.  Kutsukortit teetätettiin ja lähetettiin hyvissä ajoin.  Vastauksiakin tuli, mikä oli yllätys, sillä useat ystävät joi...

Kadonneen kesämielen etsintä! Seisoin tässä taannoin erään urheilukaupan käytävällä ja katse hakeutui kalastustarvikeosaston seinälle. Siellä oli ripustettuna uistimia ja vaappuja rivissä tuhottomasti.   Siinä seisoessasi keskellä ihmisvilinää mielen valtasi murheellinen mieli ja tajusin, että olen kadottanut itseni.    Kesäkukat Talven horros Talven jälkeen ennen aina keväisin heräsi upea fiilis, kun tajusi että kalastusreissut ovat pian edessä.   Kalastuspakki kaivettiin esiin ja putsattiin.   Vaaput ja uistimet putsattiin ja koukut tarkastettiin.   Rikkinäiset vaaput poistettiin ja tilalle hankittiin aina jotain uutta.   Kaupan uistinhyllyn edessä seisoskelin pitkiä hetkiä ja tein valintoja jotka olivatkin aina yhtä vaikeita.   Otanko Rapalan vain jonkun muun, siinäpä pulma.   Ja sitten väri, mitkä värit purisivat tulevana kesänä.   Virveliin ostettiin uusi siima.   Ei liian paksua, koska emme ole menossa ...

Nyt ja ennen Flossaus, tubettaminen, sormihyrrä ja däppäys, youtube, instagram, twitter, sättääminen, facobook, internet, google, sosiaalinen media, älykännykkä, tabletti. Kehitys on ollut huimaa.   1990-luvun alussa saimme ensimmäisen kännykän, siinä sitä oli ihmettelemistä ja opettelemista.   Nyt kaksikymmentä kahdeksan vuotta myöhemmin, jokaisella melkein jokaisella tuntemallani henkilöllä on kännykkä.    Tuntuu ettei siitä kuitenkaan ole kauaakaan, kun saimme 1968 kotipuhelimen ja se vasta oli hienoa.   Odotettiin että joku soittaisi.   Ja sitten, kun se soi mitä siihen sanotaan.   Yleisesti oli tapana tuolloin vastata niin, että sanottiin vastaajan tai talonomistajan sukunimi.   Ensimmäinen kosketus puhelimeen oli se, kun enollani oli ihana valkoinen painava puhelin joskus -62 vuonna.   Lapset eivät siihen saaneet koskea, se oli varattu vain aikuisille.   Samaan aikaan kotikatumme päässä oli puhelinkoppi, joka veti puolee...

Löytö Löytö! Ihana aurinkoinen kesäpäivä, ajamme metsäautotietä, yhtäkkiä puiden lomitse välkehtii vesi. Aivan kuin hopeiset pikkuruiset pallot tanssisivat veden pinnalla.   Hei, pysäytä auto mennään tuonne katsomaan.   Pieni polku johtaa tieltä veden ääreen.   Ihana lämpimän, kuivan kesäisen metsän ja suon tuoksu täyttää aistit.   Suopursujen kukintojen tuoksu huumaa ja suden korennot lentelevät ranta heinikossa.   Seisomme ja tutkimme katseella kimmeltävää vettä ja sen rantoja.   Tämä näyttää lammelta vai olisiko tämä pieni järvi.    Lammen ranta! Tutustuminen Koska rannat näyttävät suolta käymme vaihtamassa kumisaappaat ja lähdimme kiertämään vesistöä.  Rannan tuntumassa ihan vesirajassa kiertää polku jotka pitkin lähdemme kulkemaan.  Vedessä ihan rannan tuntumassa on siellä täällä lumpeenlehtiä, mutta kauempana niitä ei näy.  Vesirajassa seisoessa maa antaa hiukan periksi ja painuu askelten alla....