Koskenkohina

Olen aikaisemmassa kirjoituksessani päivitellyt tavaramäärää, joka kodissani on ja on edelleen, vaikka olenkin yrittänyt ja pystynytkin osan jo hävittämään tai kierrättämään.   Aasinsilta Edellinen johtanee meidät aasinsillan kautta asiaan, josta haluan muutaman sanasen kertoa.   Joitakin tavaroita on kaapeissani edelleen, joita en ole hennonut hävittää ja nämä töppöset ovat yksi niistä.   Harva tavara on edelleen käytössä, vaikka se olisi hankittu noin 60 vuotta sitten.   Nämä talviset jalkineet ovat todellakin ostettu 1960 luvun alkupuolella ja niitä on käytetty talvijalkineina kaikki nämä vuodet.   Jalkineet on kerran pohjattu ja kulumisen jälkiä voi nähdä nahkatereissä, mutta muuten ne ovat oivat jalkineet pakkasilla.   Kengät ovat ryhdissään ja ovat ensin olleet äitini jalassa nyt minun käytössäni.   Minulla on samanlaiset talvijalkineet kuin äidilläni, mutta minun kenkäni on heitetty vuosien saatossa ehkä roskiin.   Kenkiä on mukava kä...

    Jokainen meistä sanoo hyvin useinkin; minä lupaan, asiaa sen kummemmin ajattelematta. Unohdamme myös tuon sanomamme joskus aika helpostikin.   Kiireisen elämän keskellä päästäkseen tilanteesta pois, lupaamme asioita, joita emme kuitenkaan pysty pitämään tai emme edes ajatelleet pitävämme.   Saatamme haavoittaa niitä, joille tämän lupauksen olemme antaneet, kun lupaus huomataan perättömäksi. Nämä sanamme ovatkin valhetta.   Lupaan ja vannon kautta kiven ja kannon sanoo sananlasku Lapsena on varmasti helpompi pitää lupauksensa kuin aikuisena.   Miksi näin?   Siksikö, että lapsen lupaukset ovat pieniä ja aikuisena, joskus niin suuria, että lupaamme yksinkertaisesti liikaa ajattelematta?   Lapsena kysymme kavereiltamme, oletko sinä minun ystäväni, tuletko leikkimään kanssani, saanko lainata sinun leluasi jne.   Meistä lasten lupaukset voivat tuntua niin pieniltä, ettei niillä ole väliä, mutta lapselle ne ovat aivan yhtä tärkeitä kuin ...

  Voi kuinka me sinua kaivataan! Vaikka tiesimme, että Liisan tila heikkeni ja heikkeni, tiedon tultua se on aina yhtä tuskallista.  Anna-Liisaa kohtasi tässä muutama vuosi sitten, se kaikkien pelkäämä Alzheimerin-tauti, joka tuli hiipien, inhottavasti ja kavalasti.  Taudin ensi oireet olivat unohdukset ja todellisen tuntuiset näyt, jotka olivat kuin unta.  Pelkotilat ja sekavuus yllättivät omaiset.  Jotenkin kaikki asiat tapahtuivat yhtä aikaa.  Liisan muutto omasta talosta, pienkerrostaloon, jossa asunto oli ruma.  Liisan omakoti talo hohti puhtautta ja oli sievä sekä kauniisti sisustettu.  Mutta talon hoito ei oikein enää onnistunut ja yksin asuminen kävi aina vain hankalammaksi ja niinpä tuli päivä, jolloin oma koti oli myytävä ja muutettava ei niin mieluisaan, pieneen asuntoon.  Joka on asunut omakotitalossa, on vaikea sopeutua asumaan asunnossa, jossa kuulet, kun naapuri käy wc:ssä, suihkussa ja kulkee rappukäytävässä.  Siellähän t...

  Maailman laidalla Eräs alkutalven päivä! Harmaita päiviä on riittänyt melkein pari viikkoa ja aurinkoa ei ole näkynyt kuin ehkä vilaukselta.  No päätimme olla välittämättä kosteasta ilmasta sekä harmaasta usvasta, joka tuntui leijuvan kaikkialla.    Päätimme, että menemme noin tunnin matkan päässä olevaan kansallispuistoon, ja käydä siellä vähän kävelemässä polkuja pitkin, ja nauttia ulkoilmasta. Perille päästyämme havaitsimme, että puistossa tehdäänkin huoltotöitä mönkijöiden voimalla.  Aloitimme tarpomisen reitillä ja heti metsään astuessa tuntui, kuin olisit astunut aivan eri maailmaan.  Puissa ei tietenkään enää ollut lehtiä ja ne seisoivat alastomina ja karun näköisinä, mutta kuitenkin osa ikiaikaisina, harmaantuneina. Maanpinnalla sammalet hohtivat eri vihreän sävyissä ja värit korostuivat kosteassa säässä.  Valitsemamme reitti siirtyi metsiköstä suon reunalle ja kulku uusittuja pitkospuita pitkin oli helppoa.  Tarkkaavaisuutta tarvittiin ...

Talven odotetuin ja ihanin juhla lähestyy ja valmistelut ovat jo useassa kodissa aloitettu.  Itselle käy jostain syystä niin, että ensimmäiset ajatukset joulusta tulevat mieleen jo kesällä.  Sieltä ihan vitsillä yleensä lähtee viestittely ystävien kanssa, että enää puolivuotta jouluun.  Siinä se sitten on, ensimmäinen ääneen lausuttu ajatus joulun tulosta ihan vain vitsillä, mutta niinhän se vain on. Näin marraskuun lopulla tuntuu, että joulu on ihan pian, enkä taaskaan ole aloittanut valmisteluja, ehdinkö enää?  Kaupat ovat aloittaneet koristeiden ja joulumakeisten myynnin jo lokakuun alkupuolella.  Tulihan niitä makeisrasioita jo ostettua, ja hyvältä maistuivat.  Ajatuksissa on ajatus, että onhan tässä vielä aikaa.   Tarjoiluvati odottaa joulun herkkuja! Lapsuuden joulu Joulu on lapsena ihana tai ainakin itse muistan niin.  Ei minun kotonani ollut mitään ns. kauppiaiden joulua, vaikka jotain joululahjoja saimmekin.  Yleensä lahjat o...

  Itsenäisyys Vaikka ihminen kuolee niin muisto elää! Odotettu ilmoitus Presidenttimme Sauli Niinistö ilmoitti odotetusti, että Suomen itsenäisyyspäivän perinteiset Linnan juhlat eivät tänä vuonna ole ns. perinteiset koronasta johtuen.  Kuitenkaan emme jää ilman Itsenäisyyspäivänä perinteisesti näytettäviä ohjelmia niitä on luvassa, nähtäväksi jää mitä meille esitetään.  Tärkeintähän on kuitenkin viettää Itsenäisyyspäivää tänäkin vuonna ja arvostaa niitä, jotka itsenäisyyden ovat meille ansainneet. Raatteen tie Tästä päästiinkin aasinsiltaa myöten siihen, että kävimme lokakuun alussa Suomussalmella ja tietenkin kävimme myös Raatteentiellä.   Suurin osa suomen miespuolisista ihmisistä, luulen että ainakin 90 % tietää tämän kuuluisan tien. Raatten museotietä voi hyvin ajaa autolla.  Tie alkaa Raatteen portilta ja päättyy Raatteen vartioasemalle.             Purasjoen puolustusaseman esittely millainen se oli 1939 Raatteen alue on ...