Kevät tulee

Aurinko paistaa

Kevätpäiväntasaus meni ja perjantaina oli kevään ensimmäinen oikea kevätpäivä.  Aurinko paistoi ja lämmitti kivasti niin että lumikin alkoi sulaa.  Siispä eväät autoon ja matka kohti Merikarviaa. Olisi ehkä pitänyt pestä auton tuulilasi myös sisältäpäin.  Eihän siitä näe edes kunnolla läpi.  Talven liat paljastuivat ikävästi.  Ajoimme suoraan Kasalan kalastaman lintutornille.  Nyt sai Köffin ranskalaisannokset jäädä, vaikka ne mielessä kummittelivatkin. Ihanaa roskaruokaa.  Satamassa ei ollut muita bongailijoita.   Kalastusveneitä ja tarvikkeita oli nostettuna piha-alueelle odottamaan meren aukeamista.  Tornista avautui huikaisevat näkymät ja olihan siellä, myös jäästä vapaatakin merivettä. Rannan tuntumassa oli jäätä, mutta hiukan kauempana oli vapaata vettä.  Yksi pilkkijäkin oli näkyvillä.  Tornista yritimme kiikaroida, että joko olisi joitain kevätlintuja liikkeellä.  Yksi hanhi lensi tornin ohi ja meni jäälle kököttämään.  Muita kavereita sille ei näkynyt.  Merikotka kaarteli lähettyvillä ja olimme tyytyväisiä, koska se oli ollutkin ensisijainen kohde, jonka odotimme näkevämme.  Söimme ja joimme eväitä ja vietimme ihanaa kevätpäivää merelle katsellen.

Tietenkin, koska olimme Merikarvialla, piti kalastuspaikat käydä tarkastamassa.  Jäätä ja jäätä vain, pienet norot joissa vesi virtasi olivat näkyvillä.  Änki, Stäävit, Vaadit ym. kalapaikat piti katsastaa. Kyllä vielä saa odottaa ennen kuin jäät ovat lähteneet ja kalastuskausi starttaa.  Koivujen latvat punertavat ja linnut laulelevat.

Istutukset

Hyvä fiilis ja energisyys jatkui vielä kotiin päästyämmekin.  Iski hirveä innostus, nyt pitää istuttaa jotain kasvamaan.  No pääsiäisruohot tietysti, mutta puutarha tulee väkisinkin ajatuksiin.  Laitan heti minitomaatin siemenet multaan.  Kävimme kaupoissa katsastamassa muista siemenpusseja mitä löytyy.  Kotipihassa on pari isoa istutus laatikkoa, jotka odottavat kevättä ja multaa.  Viime keväänä huomasin, ettei turvemultaa kannata ostaa, koska niissä on hyvin paljon rikkaruohoa.  Tai ainakin minun ostamissani pusseissa oli.  Mustamulta taas, siinä kasvoi viime kesänä salaatit, porkkanat ym. kasvikset ilman että tarvitsi koko ajan olla kitkemässä.  Ainoa ikävä seikka oli, että kun olin saanut lisämullat laatikoihin ja siemenet istutettua oli naapurin kissa käynyt yöaikaan sotkemassa kaiken.  Ei kun aloita alusta.  Siksi minun kasvatuslaatikoissani vallitsi sekasotku, kaikkia mahdollista kasvoi sekaisin.  Nyt ajattelin, että teen laatikkoon ns. lokeroita, eli laitan laudat ja teen pienempiä alueita.  Ja ehkäpä kannattaa peittää ensimmäisiksi öiksi laatikko jollain, varmaan harsolla.  Viime vuoden kesän lopulla, kun salaattia vain tuli ja tuli ja enää emme sitä edes ehtineet syödä, kasvoi salaatit niin suuriksi että ne muistuttivat pientä puuta.  Varsi oli paksu ja varresta kasvoi salaatinlehtiä, erikoisen näköisiä. Harmi etten muistanut ottaa valokuvaa. Tänä vuonna laitan salaattia vähemmän.  Porkkanat olivat hyviä, saatoimme ottaa suoraan penkistä, pestä ja syödä.  Retiisit meinasivat mennä yli eli kasvaa niin että alkoivat maistua ei miltään.  Nyt täytyy olla tarkempi niidenkin suhteen.  Olen myös laatikoissa kasvattanut perunoita ja hyviä tulee, ei lisäaineita, ainakin oletan, että ovat puhtaita.

Pionin kukka Sarah Bernhard joka kasvaa pihallamme

Lista

Pihatyöt odottavat heti, kun lumet sulaa.  Talon maalausta täytyy jatkaa vielä viime kesästä.  Ihan kaikkea emme ehtineet tehdä.  Ansiotyöt jotka jakautuvat kahden paikkakunnan välille ja niiden välissä on yli kaksisataa kilometriä, haittaavat hiukan puuhastelua.

 Niin minunkin, kuin varmaan monen muunkin  nais -ihmisen mielessä siintää ihana, vanhoista ikkunoista tehty kasvihuone tai oleskeluhuone pihaan. Siellä voisi istua ja nautiskella kesäilloista.

Varasto pitäisi joko ostaa tai rakentaa. Sinne saisi puutarhassa tarvittavat työkalut, haravat, kuokat jne.  Kaadoimme vanhan luumupuun pihasta ja iso monttu odottaa uutta kasvajaa, mikä puu lienee sitten siihenkin monttuun saadaan.  Pensas aita odottaa leikkausta ja siitä tulevat risut oksasilppuria.   Vanhat marjapensaat täytyy tietenkin muokata, eli poistetaan vanhoja oksia.  Omenapuista pitää myös leikata oksia.  Pihassa on myös kuormalavoja, jotka täytyy viedä kierrätykseen.  Kottikärryistä puhkesi kumi loppusyksystä ja se täytyy uusia. Terassin reunassa on loiva kivinen penkka, jossa on isoja ja pieniä kasveja.  Ja kuinka ollakaan siihen on levinnyt saniaisia toisesta penkasta.  Viime kesänä ne oikein villiintyivät ja pieniä saniaisia pukkasi joka kiven kolosta.  Kivien alla on kangas ja aloitinkin uusinnan penkan toisesta päästä.  Hidasta hommaa, nostella kivet ensin pois, laittaa uusi kangas ja latoa jälleen kivet paikalleen.  Tätä pitää myös jatkaa. Ettei vain saniaiset leviä naapurin tontille.

Omenapuun oksat odottavat kevättä ja leikkuria

Aivan tämän penkan reunalla on myös alue, jossa minulla oli allas ja suihkulähde.  Alue oli laatoitettu ja oli ihan kiva jonkin aikaa.  Sitten altaan reunoilla oleva hiekka alkoi valua altaan alle.  Allas hajosi ja laatat peittyivät heinikkoon.  Ne pitäisi kaivaa kokonaan pois ja aloittaa työ aivan alusta.  Paikalle olen suunnitellut terassia ja sille vaikka kesäkeittiötä tmv.

Tähän pitäisi rakentaa terassi ja kesäkeittiö

 Ehkäpä talon tienpuolelta, pihaan sisään tulon vierestä pitäisi kaataa tai kaadattaa tosi iso kuusemme.  Siitä tulee hirveästi havunneulasia ihan sisätiloihin asti.  Se on kyllä surku, koska kuusen on istuttanut äitini noin yli neljäkymmentä vuotta sitten.  Kuusi oli noin vähän yli metrin korkuinen. Muutama vuosi sitten siitä katkesi kaikkein korkein latva ja putosi tielle.  Onneksi kukaan ei jäänyt alle.  Sen kuusen vierestä ovat niin isäni kuin äitinikin lähteneet viimeiselle matkalleen.  Sen oksat roikkuvat näin talvella tosi alhaalla lumen painosta johtuen.   Olemme leikanneet oksia ja aina joulun aikaan olen sitten karsinut oksia ja tehnyt niistä kransseja ym. koristeita.  Silti oksat vain leviävät ja leviävät sisääntulon tielle.

Pihassa odottaa vanha soutuvene joka pitäisi paikata ja maalata ja viedä jonnekin rannalle.  Sekin on odottanut jo edellisestä kesästä näitä toimenpiteitä.  Ajatuksissa istun jo onkimassa kauniina kesäpäivänä veneestä. Pitkä on vielä matka.

Sisääntulo pihaan on tieltä betonista käytävää myöten ja talon seinän vierellä on sitten vielä yksi murheenkryyni.  Alun alkaen siinä oli äitini ”ruusu” tarha.  Nämä ruusut kuolivat yksi toisensa jälkeen ja istutin siihen kevätkukkia eli tulppaaneja.  Kesällä ei sitten kasvanut kuin rikkaruohot.

Sitten kaivoin kaikki vanhat kukat pois ja laitoin siihen suodatinkankaan ja tilasin pienen pieniä kiviä, jotka kärräsimme kankaan päälle.  Kivet ovat painuneet ja alueelle on alkanut kasvaa heinää tai ruohoa.  Eipä auta kitkeminen.   Kiven alla oleva kangas onkin vain hautonut maata ja kankaan alla on kosteaa maata.  Huono idea.  Tämäkin työ odottaa keväällä tai kesällä.  Odotti muuten viime kesänäkin.

 Nurmikolle olen tehnyt pienen ovaalin muotoisen kukkapenkin, johon onkin ajan kuluessa istutettu tuijia, ja osa on jo minusta liiankin isoja. Ensin istutin penkkiin ruusuja ja muita kukkia, eivät menestyneet. Nyt pitäisi varmaankin osa tuijista kaataa pois.  Rodot jotka kasvavat tuijien varjossa voivat kyllä hyvin ja kukkivat melkein joka kesä.  Havut kasvavat hyvin.  Tämä alue kaipaa kuitenkin päivitystä, ja ehkäpä muutamaa kukkaakin.  Ehkäpä nyt löytyisi lajike, joka menestyy vähällä hoidolla.

 

Työt ei tekemällä lopu vai?

Aivan tonttimme rajalla sen kuusen vireen josta oli jo aiemmin puhetta sain ison kiven, kun katua kaivettiin muutamia vuosia sitten auki, jolloin meillekin asennettiin kaukolämpö.  Nyt tämä kivi meinaa peittyä havuihin jotka istutin kiven vierelle aikoinaan.  Toisella puolen kiveä istutin pensaita ja kaikki ovat ryöstäytyneet kasvuun.  Eli tässäkin osassa pihaa odottaa raivaaminen ja ehkäpä uuden nurmikon laittamista.  Multaa ja tasoittamista.  Toki jos kiven poistaisi, ihmettelen kyllä mihinkä, koska se painaa ja on niin iso ettei se liiku ihmisvoimin.  Mutta jos sen poistaisi voisi tähän osaan tonttia laittaa vaikka roskakatoksen. Roska-astiat kököttävät autotallin ovien edessä kaiken kansan nähtävillä.  Pihassamme on jo muutenkin erikokoisia kiviä juurikin tästä kaivuusta johtuen.  Nyt tuntuu, että niistä on enemmän haittaa kuin hyötyä. 

Tonttimme rajana naapureihin on puuaita.  Sekin pitäisi maalata loppuun.  Aloitimme aidan maalauksen viime kesänä ja loppu jäi sateiden ja työkiireiden vuoksi maalaamatta. Aita uusittiin muutama vuosi sitten.

 

Aidan uusintaa

 

 Kevät tulee. Siirryn sieluni silmin terassille istuskelemaan ja nauttimaan auringosta joka paistaakin terassille koko päivän.  Kesäillat ovat ihania, auringon lämpö tuntuu mukavalta vielä päivän päätteeksikin.  Haen sisältä kahvia ja istuskelen rauhassa nauttien.  Vai joudunko raatamaan tontilla pienetkin vapaa hetkeni joita jää.  No se jää nähtäväksi mitkä työt tehdään ja mitkä työt taas siirretään seuraavaan kevääseen ja kesään. 

Ensi yönä siirrytään kesäaikaan.  Meidän pihassa ainakin on lunta niin paljon, ettei aikoihin.  Koska talomme on loivakattoinen, jouduimme pudottamaan lumet jo aika päivää sitten.  Nyt lunta on satanut sen jälkeen melkein yhtä paljon, mutta jospa kuitenkin kevät aurinko alkaisi toden teolla paistamaan ja sulattamaan sitä.

Kun nyt tarkastelen työlistaa joka minua odottaa keväällä ja kesällä, hiipii mieleen ajatusta, että jospa talvi nyt vielä pitäisi pintansa ja lumet ja jäät maassa.  Tänään ei aurinkoa ole näkynytkään vaan lunta heittelee. Laulun sanoja muutelleen, laulelen, että vielä on talvea jäljellä.  Omakotitalon asumisen ihanuutta. Niin ja sitten työlistalla on vielä itse taloonkin kohdistuvat työt. Sisätiloja pitäisi maalata ja aina on pientä puuhaa.  Jospa kevätaurinko kuitenkin paistaisi niin, että ikkunanpesusta alkaisi.

Työniloa vain muillekin. Kesä ja kevät ovat ihanaa aikaa ja ellei aseta itselleen liikaa paineita kaikesta mitä pitäisi ehtiä, voi  asioista vain nauttiakin.  Työt ei tekemällä lopu.