Koskenkohina

  Kesän jälkeen Kesästä onkin jo vierähtänyt aikaa monta viikkoa.   Kesä oli minusta ihana ja lämmin, jopa välillä liiankin lämmin.   Aika meni kuin siivillä.   Korona ehkä hiukan rajoitti asioita, mutta antoi se myös uusia inspiraatioita, kuinka toimia ja mitä tehdä.   Suurin teema oli; kuinka välttelen toisia ihmisiä.    Kesäinen mansikkakakku Kuka tuolta tulee? Varmasti ne jotka, ovat jo syrjäytyneitä kokivat nämä rajoitukset kovimmin, sekä vanhempi väestö, joka laitettiin, kuin arestiin ilman omaa syytään.   Toki tämähän oli heidän parhaakseen.   No näistä maaliskuun päätöksistä on jo aikaa ja uusia päätöksiä ja sääntöjä sekä rajoituksia on ollut monen moisia ja luulenpa, että uusia tulee vielä vain.   Tämä pandemiahan ei ole lähelläkään loppuaan.   Hyvin on suurimmalla osalla suomalaisia kuitenkin mennyt.   Itse en tiedä yhtään, joka olisi sairastunut koronaan.   Hyvä vain.  Kasvomaskit kasvoilla kuljettiin ja ed...

  Pieni metsäpuro kutsui meitä jälleen.   Päätimme kävellä nyt puron yläjuoksua kohden, nähdäksemme mistä puro sai alkunsa.     Ihmisten tekemiä   Heti matkaan lähdettyämme huomasimme, että puroa oli käytetty johonkin puiset rakennelmat kielivät ehkä veden otosta. Kuitenkaan emme huomanneet asuinrakennuksia tai niiden jäänteitä lähistöllä.   Liittyisivätkö nämä puiset jutut samaan kuin sillan toisella puolella havaitsemiimme ihmisten tekemisiin?     Puron varsi Maasto oli suomaista ja suopursut tuoksuivat. Tuntui kuin olisimme tulleet aivan eri purolle, vain silta erotti meidät aikaisemmasta ja maasto oli kuitenkin täysin erilaista.    Puron rannat olivat huonosti lähestyttäviä eikä veden solinaa kuulunut.   Pajukkoa kasvaa aivan vesirajassa       Puron ranta   Tosi pikaisesti puro kapeni ja pajukkoa tuli vastaan.   Vesi ei näyttänyt virtaaval...

Kaunis pieni metsäpuro odotti meitä   Puro pahanen! Löysinpä pienen metsäpuron keväällä ja päätimme silloin, että jonain päivänä tutustumme siihen paremmin.   Tänään tuo päivä koitti, ja kiiruhdimme ensin autolla noin 20 km ja jätimme auton parkkiin metsäautotien varteen, josta lähdimme taivaltamaan jalkaisin kohti puroa.     Pienen kävelyn jälkeen kuulimme puron solinan ja sieltä se tienmutkan takaa tuli näkyville.   Puro alitti kulkemamme tien ja päätimme, että kävelemme puron toista laitaa.   Jälkeenpäin oivalsimme, että olimme valinneet väärän puolen kulkuumme.   Puron toinen osa olisi mennyt noin parin kilometrin matkan lammelle, josta se sai alkunsa, mutta siihen tutustumme myöhemmin.           Aloitimme kulkumme ja hiekkapohja hohti valkoisena ja vesi kirkkaana.   Puron pohjalta kissankullan palaset iskivät meille silmää. Aurinko paistoi ja seikkailumme alkoi.   Kulku metsässä ja itse pur...

Lohiperhot odottavat ottajaansa!   Tänään kutsun kuulin.. Tänään sen kuulin erittäin selvästi, eli taimen kutsun.   Siksi aloitettiin perhosiimojen ja perhokelojen puhdistaminen ja tarkastus.   Terassille paistoikin tänään aurinko ja siinä oli hyvä auringossa siimat puhdistaa ja kelat tarkastaa.   Myös lohikelat ja -siimat saivat saman käsittelyn.   Perhorasiat käytiin läpi ja todettiin, että varsinaisesti uusia perhoja ei tarvitse tehdä, mutta ainahan se on niin, että rasiasta puuttuu juuri se perho, jolla kalaa tulisi.   Keloja ja vapoja on nyt tuplat, koska edesmenneeltä veljeltänikin jäi vapoja ja keloja, mutta hyvä niitä on olla varalla.   Kahluuvaatteet ja -kengät pitää vielä tarkastaa ja katsoa, että ovat kunnossa talven jäljiltä.   Tosin niitä ei ole tarvinnut muutamaan vuoteen, vaan ovat odottaneet juuri tätä kevättä.   Vettä piisaa Kävimme äitienpäivänä katsomassa vesitilannetta muutamalla koskella ja olihan sitä v...

    Oma äitini   Jokaisella meistä on äiti.   Jokainen meistä rakastaa omaa äitiään jollakin tapaa.   Tämä on kertomus omasta äidistäni. Äitini syntyi vuonna 1935 perheeseen, jossa oli jo viisi muuta lasta ennen häntä ja hänen jälkeensä syntyi vielä yksi lapsi.   Tuohon aikaan se oli ihan normaalin kokoinen perhe, paljon suurempiakin lapsikatraita oli monessa perheessä.   Äidilläni oli siis lapsuudessa kaksi siskoa ja neljä veljeä.   Lapset elivät normaalia lasten elämää vanhempien yrittäen työssä käyden ruokkia katraansa.   Äitini ollessa vielä kovinkin nuori hänen isänsä kuoli ja yhdestä veljestä tuli kuin isä hahmo toisille sisaruksille.   Sota-aikana äitini kertoman mukaan he kuullessaan hälytyksen, joka annettiin lentävistä, pommikoneista he piiloutuivat ojaan.   Koskaan kuitenkaan ei tälle paikkakunnalle pommituksia tullut vaan taisivat etsiä läheistä lentokenttää. Elämä äitini lapsuuden ja nuoruuden aikana ...